Pikkuisen chiliä
Tänään kokkasin pitkästä aikaa intialaista. Tein soosit ja raidat ja riisit ja naanleivät. Intouduin kuvailemaan aineksia ja suremaan mielessäni sitä, ettei minulla ole varaa ostaa kunnon makro-objektiivia. Vaikka sellaista Canonin satamillistä, jota eilen Verkkokaupassa kuolasin. Putki on sen verran tyyris, etten kehtaa sitä toivoa edes joulupukilta.Tulinpa muuten lisänneeksi melkoisen ronskilla kädellä chiliä ruokaamme. Heitin pataan kaksi kokonaista palkoa, jotka "eivät" olleet kauhean tulisia. Lisäksi laitoin teelusikallisen chipotlejauhetta, joka Donin mukaan oli niin vanhaa, "ettei se varmaan enää kovin tulista ole".
Lopputuloshan tietenkin oli tulinen. Sellainen, että nenä alkoi vuotaa, korvissa tuntui ja yskitti. Mutta onneksi oli se raita. Ja jälkkärinä mango brûlée.
Oi meillä syödään Nagaa (maailman tulisinta) viikottain, 5-vuotiaskin jos syö tosi tulisia. Se on niin hyvää, se on niin ihana tunne vaikka se räkä virtaa ja tietää että seuraava aamu menee pöntöllä istuen. ;)
VastaaPoistaMulla on kieltämättä viime aikoina ollut aika vähän harjoitusta tuon tulisen ruoan kanssa, joskus tuli enemmänkin syötyä. Että kyllähän se harjoitus auttaa siihen. Mutta Nagamorichista taidan ainakin toistaiseki pysytellä kaukana... :)
VastaaPoistaInkkaripinkkari on kyllä eri hyvää! Se yks nyt aina hevostelee siinä tulisuudessa, ei se niin makko ole kuin antaa ymmärtää.
VastaaPoista-Giorgio-
No sittenhän me tehdään inkkaripinkkaria kun tulette tänne! Koskas se hetki muuten koittaa?
VastaaPoistaSe koittaa sitten kun Belladonnan saa routarajalle lennätettyä. Ehkä ensi vuonna?
VastaaPoistaEi kun rouva koneeseen ja menoks! Ensi vuosi koittaa yllättävän pian.
VastaaPoista