Joulu joutui jo rintoihinkin

Minähän en siis ole jouluihminen. En todellakaan. Joka vuosi harkitsen joulunvieton lopettamista sillä perusteella, etten edes kuulu kirkkoon saati ole muutenkaan kiinnostunut kristillisestä perinteestä. Äitikään ei enää osta minulle joulukalenteria, täti ja Viiu näköjään kyllä... Joululaulut (paitsi Sylvian joululaulu) ovat keskimäärin ihan kamalia renkutuksia (erityisesti lasten laulamana), inhoan ihmisiä, jotka toivottavat hauskaa joulua jo marraskuussa (tai ylipäänsä ennen jouluaaton aattoa) ja kaiken kaikkiaan joulu on stressaavaa kaupallista kakkaa.

Melkein joka vuosi huomaan kuitenkin kauhukseni saavani jonkunlaisen jouluviruksen.

Tänä vuonna en sentään tehnyt joulukortteja vielä marraskuun alussa, toisin kuin vuosi sitten, mutta tehty ne on jo ja postiinkin kiikutettu. Tänään myös eksyin Visuaalisesti vaativaan ja sieltä jotenkin eteenpäin muihin jouluaiheita käsitteleviin blogeihin. Sen seurauksena ripustin sängyn päätyyn jouluvalot. Ja huomasin miettiväni, mistä saamme jouluverhot keittiöön. Tai minne voisin ripustaa kaksi Pentikin punaista lasitulkkua. Piparitaikinakin pitäisi tehdä.

Toivottavasti Don tulee pian töistä ja käskee ottaa edes nuo jouluvalot pois...