Ihan ässä

Kahdeksankymppinen tätini, jonka nimi alkaa sopivasti S-kirjaimella, on tavannut leipoa jouluksi kaneliässiä. Pienenä, silloin kun söin potut ja kastikkeen erillään ja mieluusti eri lautasiltakin, ässät olivat niitä harvoja jouluherkkuja, joita suostuin syömään. Luulen, että niitä tuli silloin vedettyä enemmän kuin tavallisia pipareita ja aina ne olivat niitä tädin tekemiä. En tiedä onko täti leiponut niitä täksi jouluksi, mutta ei sevväliä. Upotin nimittäin omat pikkukätöseni taikinaan ja väkersin kasan näitä herkkuja. Ovat muuten edelleen julmetun hyviä.

Ohje löytyi Pirkasta.