Ota siemen multa

Kun minä eilen viihdyin hellan ja, öö, chilin välissä, askarteli Don lintulautaa. Hän aloitti projektin jo joskus muutama viikko sitten, mutta silloin se syystä tai toisesta jäi kesken. Äitini olisi ollut valmis kustantamaan meille ihan ostetun lintulaudan ja kehoitti minua pariin otteeseen sellaisen kaupasta hakemaan, mutta herra insinööri ei halunnut kuulla siitä puhuttavankaan.

Arkkitehdin alkuperäinen suunnitelma sisälsi mm. ikkunat ja sisävalot laudalle, mutta nämä lisävarusteet sitten karsiutuivat matkan varrella pois. Materiaalina oli jotain jämälautaa, jota appivanhempien talonrakennuspuuhista oli jäänyt yli. Pönttö maalattiin samalla maalilla, jolla olohuoneen seinätkin, vaikka maalin ulkoilmankestävyydestä ei takeita olekaan.

Lopputulos ei ole ehkä ihan viimeisen päälle viimeistelty, mutta ainakin se on persoonallinen ja itse tehty. Hiukan minua hirvitti kuunnella sitä ähinää ja manailua, jota laudan valmistusprosessi olohuoneen lattialla tuntui edellyttävän. Mutta sellaista rakentamisen kuulema kuuluu ollakin, tunnetta pitää olla mukana, ei siitä muuten hyvää tule.

Tänään Don ripusti lintulaudan hamppunarulla koristeomenapuuhun ja haimme lähikaupasta auringonkukan-siemeniä. Viritimme puun alle myös jäälyhdyn. Sitten menimme sisään ja Don liimautui makuuhuoneen ikkunaan kyttäämään lintuja. Raukka oli pettynyt kun sanoin, että tuskin siihen tänään enää ketään tulee. Kun alkaa olla pimeääkin.
"No sen takiahan me laitettiin se lyhty siihen, että näkevät tulla!"

Hupsu mies.
Hupsu ja ihana.