Oon elänyt niin kauan, että voin tehdä mitä vaan

Istun ikkunapaikallani junassa Rovaniemen asemalla ja odottelen, koska päästään matkaan. Myöhäiskeski-ikäinen, hyväkuntoisen oloinen "herrasmies" tulee istumaan eteeni. Hän asettelee reppunsa hattuhyllylle, riisuu takin naulakkoon ja istuutuu. Ronks. Penkin selkänoja kolahtaa vasten polviani. Herra ihmettelee kun ei saa penkkiä vieläkin alemmas, nostaa selkänojan ja laskee sen uudelleen. Ronks.

"Tuota, anteeksi... mulla ottaa polvet täällä vastaan kun laskette penkin noin alas."
"Ai mitä?"
"Niin että mulla on niin pitkät jalat, että ne eivät oikein mahdu tänne kun laskette sen penkin noin alas."
Mies on tovin hiljaa.
"Nyt... nyt en kyllä ymmärrä."
"Minulla on niin pitk..."
Mies nousee käytävälle seisomaan ja ojentelee jalkojaan ihmeissään.
"Miten voi olla että ei jalat mahdu? Kyllä minulla mahtuu ihan hyvin." *
"Minulla on tämmöiset metriset jalat kun on tätä pituutta vähän enemmän."
"Kokeillaanpa sellaista, että menet siihen käytäväpaikalle istumaan niin kyllä me sitten tähän mahdutaan."
"Tai voitte tekin istua siihen käytäväpaikalle."
"Sinä voit kyllä nuorempana siellä siirtyä jos et kerran mahdu."
"Toisaalta minä olin tässä ensin..."
"Jos vaan rouvalle sopii, niin kyllä sinä voit nuorempana siirtyä."
"Kai se on odotettava, että minustakin tulee tarpeeksi vanha, niin voin sitten kivasti aina siihen vedota..."
Herra istuutuu takaisin paikalleen ja mutisee epäselvästi.
"Ai mitä sanoitte?"
"Juu eipä mitään."
RONKS.
Penkki runnotaan seuraavat kymmenen senttiä alemmas. Tähän tyyliin.

Eipä siinä sitten muuta vaihtoehtoa ollut kuin nousta ja siirtyä yhtä penkkiriviä taaemmas.


* Olen siis 186,5 senttiä pitkä. Don on minua kuutisen senttiä pitempi, mutta minulla on selkeästi pitemmät jalat.

Kommentit

  1. huh :D voin niin samaistua tuohon *itutukseen, ei *aatanan *aatana :D

    p.s. mä olen vaan 177 ja polvet suussa saa istua paikassa kuin paikassa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä pitäis sinunkin mahtua istumaan, kerran muutkin... :) Olihan tuo monella tapaa niitä joukkoliikenteen käyttämisen kauneimpia hetkiä. :\

    VastaaPoista
  3. Joo, ei ole yhtään kivaa kyllä se, kun edessä istuva tyyppi päättää ronksauttaa sen penkin takakenoon. Vaikka mä olen sua 17 senttiä (!!!) lyhempi (ja omasta mielestäni naiseksi tooosi pitkä), niin silti olotila muuttuu jotenkin tukalaksi. Jalat mahtuu, mutta tuntuu, että joku on tunkeutunut henkilökohtaiseen tilaani.

    Ehkä sitä pitäisi itsekin ruveta vanhaksi ja lakata välittämästä kanssaihmisten mukavuudesta tai ylipäänsä käytöstavoista.

    VastaaPoista
  4. Oi, sinä oot tommonen pieni ja söpö. :)

    Niinpä. Vaikka istuisi siinä käytäväpaikalla ja joku toinen olisi edessä ikkunapaikalla pötköllään, niin kyllä se jotenkin tulee vähän turhan lähelle siinä.

    Päätinkin alkaa vittumaiseksi ämmäksi. Kerran kaikki muutkin ajattelee vaan itseään, niin miksenpä sitten minäkin...

    VastaaPoista
  5. siperoinen täällä moi!

    Minä olen samanlainen pitkäraajainen. Housujen lahkeet ja takkien/paitojen hihat yleensä lyhyet ja nilkkamittainen hame ja mekko kaupan rekissä on muille nilkkamittaa, mutta ei minulle.

    Ymmärrän täysin dilemmasi, koska meidän koko perhe on pitkäraajaisia. Minä en mahdu elokuvateatterin penkkeihin kunnollaja miehellä on vieläkin vaikeampaa. Vain 200 cm ja voit arvata että koska omistaa tälläiset geenit niin meiän kolme lastakin on hiukan ikäisiään pidempiä ja pitkäraajaisempia.

    Kesportissa myyjätäti sanoi minulle kun goretex-fillariasua etsin itselleni, että tämä on hyvä ja sopiva malli. Yritin siinä että ehkä muille mutta on aivan varmasti lyhyet lahkeet ja hihat...ei kuunnellut myyjä ei. Vedin sittten sen asun päälle ihan vain todistaakseni pointtini...Tunsin olevanio kuin Liisa Ihmemaassa, kun sse kasvoi ylisuureksi...se puku mun päälläni oli kuin suoraan Liisa Ihmemaasta. Joo, miehelläni oli hauskaa.

    Myyjä siinä naamapunaisena, että voi tyttöRUKKA kun sinulla on piiitkät jalat.

    Meidän pitkäraajaisten RUKKAPARKOJen puolesta, siperoinen

    VastaaPoista
  6. Voi voi meitä poloisia! :)
    Mutta ihanaa että löytyy kohtalotovereita, ei ihan yksin tarvitse pituusasioita tuskailla. Housujen ja takkien ostaminen on kyllä sellaista tuskaa että voi morjens...

    VastaaPoista
  7. Pakko kommentoida... :) 183 pituutta ja että mua kyrsii tää persjalkasille tehty yhteiskunta. Vaatteet, huushollit, kengät - kaikki. Ja ole siinä sitten vielä jonkinlainen yleisnaisjantunen, joka nostelee kamat ylähyllyilta niille jotka ei muutoin yletä. Vaan kosto on suloinen, tärkeät kamat niin ylös että joutuu itsekin kurkottelemaan (vaikka yltääkin) ja vapaille. Hajotkaa. Kjäh, kosto on aina suloinen...

    VastaaPoista
  8. #%#%# mikä idiootti, olisit toivottanut lämmintä joulumieltä päälle ois ukko saanu hieman ajattelemisenaiihetta vaikka ei olis varmaan edes tajunnu.

    VastaaPoista
  9. Heppapuiston Merru, maailmassa on todellakin persjalkaisten kokoinen virhe. :) Minä oon tosin vissiin niin pelottavan näköinen, että kukaan ei koskaan pyydä apua. Toivottavasti tilanne säilyy sellaisena pitkään...

    Henrietta, noinhan se olis pitänyt tehdäkin, tajusin jälkeenpäin. Tilanne vaan tapahtui illalla yhdeksän jälkeen ja koska olin ollut aamukasista asti reissussa, ei enää ihan parhaalla tavalla leikannut. Ens kerralla sitten, koska kyllä sellainen tulee. Ennemmin tai myöhemmin...

    VastaaPoista
  10. Olisit hapettanut sen. Tommosia vitun idiootteja ei tarvitse sietää!

    VastaaPoista
  11. Tommosia idiootteja ei pitäis olla olemassa. :\

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit