All I Want for Christmas is You, vol. 2

Kuva on lainattu WWF:n sivulta.

Eilen illalla sain keskisuuren ahdistuskohtauksen, jonka aiheutti kodissamme vallitseva tavarapaljous yhdistyneenä tulevan joulun lahjapaniikkiin. Minua nimittäin pelottaa joulussa eniten se, että saan liikaa lahjoja. Oikeasti olisin enemmän kuin tyytyväinen saadessa vain lempiartistini uusimman levyn ja lempikirjailijani uusimman kirjan. Tiedän jo etukäteen, että lähes kaikki muu tulee aiheuttamaan uusia ahdistuskohtauksia, kun yritän joulun jälkeen löytää tavaralle sijaa jo ennestäänkin täyteen sullotussa asunnossa.

Vuosi vuodelta tämä modernin maailman kaupallisen joulun ajatus alkaa kyrsiä enemmän ja enemmän. Osittain siitä syystä lähetimme tänä vuonna tasan kaksi joulukorttia. Muita joulukorttilistaltani löytyviä informoin tiedolla, että lahjoitimme joulukorttirahat WWF:n kautta jääkarhuille. Luulen ja toivon, että jääkarhuilla on niille rahoille enemmän käyttöä kuin postikorttivalmistajilla ja Itellalla. Ja toivon myös, että kaikki ystäväni tietävät olevansa minulle rakkaita siitäkin huolimatta, etten heille korttia lähettänyt.

Tämä jouluniskotteluni on levinnyt myös lahjapuolelle sillä tavoin, että olen hankkinut lahjoja tasan kahdelle ihmiselle. Eikä se tilanne tule muuttumaan. Katsottiinpa perhepiiriä sitten minun tai Donin puolelta, on nuorin jäsen lankomies, jonka kaksinumeroinen ikä alkaa ihan pian kolmosella. Jotenkin haluaisin elää siinä uskossa, että aikuiset ihmiset osaavat itse hankkia itselleen kaiken tarvitsemansa. Ja saavat joulumielen pikemminkin siitä, että kokoonnutaan yhteen, kuin että kannetaan mukana säkkikaupalla tavaraa.