Tunnisteet

111/365 Matkalla etelään

Aamulla lastasimme auton täyteen tavaraa ja suuntasimme kohti etelää. Hiukan täytyi mutkitella pikkuteitä pitkin ja etsiä kevään merkkejä. Joutsenet ja kurjet ja kuovit touhusivat pelloilla omiaan. Katselivat meitä lähinnä pitkästyneinä.

Aurinkokin ilmestyi Varkauden tienoilla ja alkoi taas tuntua keväältä. Juvan kirkko kivisine seinineen näytti päivänpasteessa edelleen hienolta, viimeksi taisin sitä tähyillä joulun aikaan pimeyden läpi.

Kapeimmalla ja mutkaisimmalla taipaleella tuli vain yksi rekka vastaan. Yleensä ne väijyvät mutkissa, etenkin jos minä olen ratissa. Kai niillekin on jo pääsiäisloma koittanut.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tiina21. huhtikuuta 2011 klo 21.35

    Mä en ole nähnyt kuoveja vuosiin! Enkä myöskään kuullut taivaanvuohen mäkätystä. Tuli mieleen. Lapsena mummolassa oli molempia. ♥

    VastaaPoista
  2. Kirsikka21. huhtikuuta 2011 klo 21.39

    No. Ainakin luulen että se oli kuovi... Taivaanvuohta en tunnistaisi vaikka se tulisi ja esittelisi itsensä. :\

    VastaaPoista
  3. Villasukka22. huhtikuuta 2011 klo 12.30

    Juvan kirkko on muhkea! Ja miulle niin tuttu, siellä on vieressä mullissa paaaaaljon sukulaisia.

    VastaaPoista
  4. Tiina22. huhtikuuta 2011 klo 17.19

    Siis en epäillyt tunnistuskykyäsi, tarkoitin vaan, että itse en ole nähnyt niitä vuosiin. :D Tuskin ne sukupuuttoon ovat kuolleet, mutta eivät taida vaan hengailla samoilla nurkilla kanssani.
    Taivaanvuohen tunnistaa äänestä. Kuulostaa siis siltä kuin vuohi päkättäisi taivaalla. :) Tosin se ääni tulee sen pyrstöstä tai jostain, eikä suusta.

    VastaaPoista
  5. Kirsikka22. huhtikuuta 2011 klo 18.32

    Villasukka, muhkea ja kaunis. :)

    Tiina, juu minä epäilen kyllä ihan itse omaa tunnistuskykyäni, aina kun puhe on linnuista. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit