Jotenkin tuntuu, että toistan itseäni. Mutta kun tuo oravainen käy vähintään kerran päivässä kiikkumassa koristeomenapuussa. Olen myös kuvannut lumikinoksesta pihalaatoille vipeltävää piennisäkästä, jonka päättelin olevan hiiri. Mutta Olga O. peittoaa kuvauksellisuudessaan Herra Hiiren mennen tullen.
Ja siitäkin huolimatta, että
Henrietta viikko sitten
kutsui minua torttukiusaajaksi, jaan tämänviikkoisenkin kääretortun kanssanne. Tällä kertaa vuorossa mustikka-valkosuklaa-limetorttu. Edellisen tortun elinkaari kesti vajaan vuorokauden, katsotaan miten tälle käy.
Olga O. on sangen suloinen ja onnistuneita kuvia olet napsinut.
VastaaPoistaToivottavasti koristeomenapuun hedelmät eivät ole kovin käyneitä, ettei Olga humallu... Toisaalta pihlajanmarjoista jotkut linnut (tilhiäkö ne) ottavat syksyisin pienet sievät, joten ei pidä arvostella liikaa luonnon... ööh... ekosysteemiä, juu sitäpä juuri. ;)
Ihan pelkästä kohteliaisuudesta voisin maistaa "pienen" palan tuollaista kääretorttua, koska en oikein pidä makeasta tai leivonnaisista, krhmkrhm... (menikö täydestä?).
Olga on toistaiseksi näyttänyt ihan voimissaan olevalta, mutta kaipa sitä oravakin perjantain kunniaksi voisi pienet sievät käyneistä omenoista ottaa.
VastaaPoistaEihän meistä kukaan herkuista pidä, saati mistään makeasta... ;)