Torstaituote - Jää
on jää liian kirkas
eikä se kanna vielä,
ei aivan vielä.
Nyt me seisomme tässä,
katsomme syvälle silmiin
mutta se ei enää riitä,
eihän se riitä.
Kunhan jää tästä kasvaa,
tulee syvempi talvi,
kunhan jää alkaa kantaa.
En aio enää jäädä.
* * *
Sekä Valokuvatorstaissa että Runotorstaissa on viikon aiheena jää. Linkkejä klikkaamalla löydät lisää hengentuotteita samasta aiheesta.
Tulin vastavierailulle. :) Onpa kaunis tuo sinun runosi. Jää tuntuu aiheuttavan tällaisia haikeita runoja muillakin.
VastaaPoistaUpea kuva!
Sydäntäsärkevää runoutta joka laittaa ajattelemaan elämän surullisia puolia, rakkauden loppumista!
VastaaPoistaMinä pidän ensimmäisestä säkeistöstä, vaikka käänteisen sanajärjestyksen käyttöä en ihan ymmärtänytkään. Mielestäni kaksi viimeistä säkeistöä ennemminkin kaventavat runon sanomaa kuin laajentavat sitä. Kaunista haikuetta!
VastaaPoistaJääkukkia veden pinnalla matkalla.
VastaaPoistaRunon haikeus päättyy matkalla eroon.
Tincali, kiva kun tulit! :)
VastaaPoistaTapsu, onneksi rakkaus ei häviä vaikka välillä loppuukin.
Hilbert, ensimmäinen säkeistö tuli mieleeni juuri tuollaisena. Sen suurempaa perustelua en sanajärjestykselle pysty antamaan. :)
arleena, sitähän se elämä on, yhtä matkaa.
Minusta ensimmäinen ja kolmas muodostavat hyvän kokonaisuuden. Toinen purkaa turhaan sitä mikä voisi jäädä lukijan pohdittavaksi.
VastaaPoistaKerrassaan upea taideteos tuo kuvasi. :)
VastaaPoistaKaunis kuva :)
VastaaPoistaJäistä valoa...
VastaaPoistaKaunis kuva!
VastaaPoistarunopasanen, hyvä huomio. Turhaan taas vääntelin rautalankamallia.
VastaaPoistaKiitos kommenteista myös kipi, elina, Helena & tanssiva harmaa pantteri!
Kuvassa on jotain "retroa". Jotain 60-lukulaista. Pidän sen valosta.
VastaaPoistaKuurankukkaako kirkasta siinä?
VastaaPoistaOnpa hurjan kaunis kuva!
VastaaPoistaHieno ja hauras kuva, koskettava runo täydentää kuvaa (ja päinvastoin)!
VastaaPoista