sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Käännytään kun vielä löydämme takaisin






Lähdimme kävelylle luonnonsuojelualueelle mutta päädyimmekin meren jäälle. Minä luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni. Ehdotin, että kävelemme Ruotsiin asti. Tai laivaväylälle, kumpi nyt ensin tulisikaan vastaan. Kastelin myös kenkäni, joten käännyimme takaisin ennen kumpaakaan. Mutta silloin olimme jo keskellä kuumaa, sakeaa sumua, jossa äänet katosivat ja toppatakki oli ihan liikaa. Aurinko porotti sumuharson läpi ja oli helppo uskoa, että juuri tällaisiin sumuihin laivat katoavat iäksi.

Luonnonsuojelualueelle johtava polkukin löytyi. Mutta sinne on otettava mukaan paketti makkaraa ja kaakaota termospullossa. Jonain toisena kauniina päivänä.

2 kommenttia:

  1. Aika extremeltä kuulosti teidän ulkoilunne. Hyvä ettette hukkuneet sumuun ja toivottavasti sait lämmintä jaloillesi ennenkuin palelluit.

    VastaaPoista
  2. Se oli semmoista kivalla tavalla extremeä. :) Varpaatkin säilyivät, sillä lopullisesti vesi meni läpi kengistä onneksi vasta kotimatkalla.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.