torstai 20. tammikuuta 2011

Torstaituote - Jää

Minun silmiini sattuu,
on jää liian kirkas
eikä se kanna vielä,
ei aivan vielä.

Nyt me seisomme tässä,
katsomme syvälle silmiin
mutta se ei enää riitä,
eihän se riitä.

Kunhan jää tästä kasvaa,
tulee syvempi talvi,
kunhan jää alkaa kantaa.
En aio enää jäädä.

* * *
Sekä Valokuvatorstaissa että Runotorstaissa on viikon aiheena jää. Linkkejä klikkaamalla löydät lisää hengentuotteita samasta aiheesta.

15 kommenttia:

  1. Tulin vastavierailulle. :) Onpa kaunis tuo sinun runosi. Jää tuntuu aiheuttavan tällaisia haikeita runoja muillakin.

    Upea kuva!

    VastaaPoista
  2. Sydäntäsärkevää runoutta joka laittaa ajattelemaan elämän surullisia puolia, rakkauden loppumista!

    VastaaPoista
  3. Minä pidän ensimmäisestä säkeistöstä, vaikka käänteisen sanajärjestyksen käyttöä en ihan ymmärtänytkään. Mielestäni kaksi viimeistä säkeistöä ennemminkin kaventavat runon sanomaa kuin laajentavat sitä. Kaunista haikuetta!

    VastaaPoista
  4. Jääkukkia veden pinnalla matkalla.
    Runon haikeus päättyy matkalla eroon.

    VastaaPoista
  5. Tincali, kiva kun tulit! :)

    Tapsu, onneksi rakkaus ei häviä vaikka välillä loppuukin.

    Hilbert, ensimmäinen säkeistö tuli mieleeni juuri tuollaisena. Sen suurempaa perustelua en sanajärjestykselle pysty antamaan. :)

    arleena, sitähän se elämä on, yhtä matkaa.

    VastaaPoista
  6. Minusta ensimmäinen ja kolmas muodostavat hyvän kokonaisuuden. Toinen purkaa turhaan sitä mikä voisi jäädä lukijan pohdittavaksi.

    VastaaPoista
  7. Kerrassaan upea taideteos tuo kuvasi. :)

    VastaaPoista
  8. runopasanen, hyvä huomio. Turhaan taas vääntelin rautalankamallia.

    Kiitos kommenteista myös kipi, elina, Helena & tanssiva harmaa pantteri!

    VastaaPoista
  9. Kuvassa on jotain "retroa". Jotain 60-lukulaista. Pidän sen valosta.

    VastaaPoista
  10. Hieno ja hauras kuva, koskettava runo täydentää kuvaa (ja päinvastoin)!

    VastaaPoista

Sana on vapaa.