Puutarhaleikkejä

Ruotsin matkamme tunnelmissa jatketaan edelleen. Olen siis edellisen kerran käynyt tätini luona Göteborgissa 27 vuotta sitten. Muistikuvat paikasta olivat varsin hataria, eikä minusta "yllättäen" ollut juurikaan apua suunnistaessamme perille. Vähän hukassa oli navigaattorikin, sillä tädin kotikadun alkupäätä oli siirretty viitisenkymmentä metriä.

Selkein muistikuva minulla oli tädin talosta, joka sekin oli vuosien saatossa mystisesti pienentynyt. Pohjapiirros oli kuitenkin säilynyt aika selkeänä mielessäni. Sitä en muistanut, miten metsän keskellä talo tuntui olevan. Todellisuudessa naapureita on aika lähellä, mutta tonttia ympäröivä kuusikko tarjoaa hyvän illuusion korven keskellä asumisesta.

Keväämmällä pohdiskelin täällä blogissa asuinpaikka-asioita. Olen yli puolet elämästäni asunut omakotitalossa, mutta peruslaiskana en ole yhtään varma, jaksaisinko sellaisessa pidemmän päälle asua, jos se olisi oma. Tädin luona kuitenkin huomasin, että lapselle omakotiympäristö on aika mainio. Itu ravasi innoissaan sisään ja ulos ja sen saattoi melko hyvin sallia, sillä tietä tai muita vaaranpaikkoja ei juurikaan ollut lähettyvillä. Tädin kukat ja ruohikko tulivat hyvin kasteltua, kun pieni hortonomi sai kastelukannun käsiinsä. Juhannusiltana kastui myös pikkuserkku, joka epäviisaasti näytti nuoremmalleen, miten puutarhaletku toimii.

Huonoin puoli oman pihamaan rauhassa oli se, että Itu oli vaikea pyydystää sieltä sisään.