Rannalla

Eilen oli mitä ihanin kesäpäivä.  Tänään ei, vaikka vesisade näyttääkin lakanneen.

Veimme mummon ja papan kanssa Idun siirtolapuutarhan rantaan läträämään. Vesi oli vielä aikamoisen kylmää, mutta hiekka ja hiekkalelut riittivät viihdykkeeksi. Välipalaksi syötiin herneitä ja mansikoita, jotka maistuivat hyvin vaikka eivät vielä kotimaisia olleetkaan.

Tässä mummolavisiitin ohessa olemme taas harjoitelleet vaipattomuutta ja kahtena päivänä Itu onkin selvinnyt vaipatta melko lailla kunnialla päiväuniin asti. Ihan kiva, että alta vuosikkaana aloitettu pottailu tuottaa vihdoin ihan kunnolla näkyvää tulosta.

Minulla oli tämän lomaviikon suhteen suuria suunnitelmia, mutta niistä juuri mikään ei ole toteutunut. Yhden neuletyön sain puolivalmiiksi ja sitten purin sen, koska se olisi ollut Idulle liian pieni. Toista lomakirjaa olen lukenut puoleen väliin, mutta luovuushaasteenikin on jäänyt jo monena päivänä tekemättä. Niin hyvin normaalin rutiinin rikkoutuminen sotkee ihmisen ajatuksia. Laiskuus ruokkii laiskuutta.