Herääminen kesään

Kesä on lopultakin tullut.

Mieli ei ole aivan ehtinyt mukaan, se on edelleen pikkusilmuisissa koivuissa, kolakassa tuulessa ja varhaiskevään viherryksessä. Tekee mieli pukea takki ulos, ihan varmuuden vuoksi, jos sitten kuitenkin tulee kylmä.

Pitkään kestänyt flunssa paljastui viimein poskiontelotulehdukseksi. Nyt kun antibiootti alkaa purra, voi vihdoin yrittää päivittää ajatuksiaan kesään. Että se todellakin on täällä ja taaperokin pärjää yönsä kesäpyjamassa.

Viikonloppu on mennyt ulkona, puistoissa ja päiväunilla. Jäätelöä syöden ja uhmakkaan pienihmisen kanssa kinaten. Se tahtoo niin kovasti ja niin paljon ja kaikenlaista. Komentaa ja käskyttää ja parkuu katkerasti, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan.

On niin kovin raskasta olla kaksi ja puoli. Ja välillä hiukan raskasta olla kaksi- ja puolivuotiaan vanhempi.

Mutta onneksi on kesä ja onneksi on antibiootit.
Ne tekevät asioista aina vähän helpompia. Jaksaa paremmin pysyä tyynenä sen kaksi- ja puolivuotiaan harmistuksen edessä.