Tuulisella rannalla
Vaikka vatsani ei ole vielä mitenkään valtaisan suuri, on sen kanssa kumartelu ja kyykistely tuntunut jo pitemmän aikaa hankalalta. Tästä syystä olen huomannut, että valokuvaaminen on typistynyt seisaaltaan otettuihin räpsyihin tai puolikumarassa napattuihin vinohorisonttisiin kuvatuksiin. Väsymys on puolestaan saanut aikaan sen, etten ole juuri edes jaksanut yrittää lähteä kuvausretkille. Välillä se on vähän harmittanutkin, kun olisi aikaa ja kesäkin on ollut kaunis.
Kai sitä on vain hyväksyttävä, että tämä nyt on tämmöinen kausi ja että niitä kuvia tulee vielä otettua. Sitten kun kyykistely, kumartelu, kuvauskohteiden äärellä konttailu (kts. 9. kuva) ja muu sellainen taas onnistuu paremmin.
Varsinkin alimmainen kuva on todella hieno! Kropan uudet ulottuvuudet ja sitä myöten rajoitukset varmasti hämmentävät -onneksi se on väliaikaista (meillä ei ole lapsia, mutta näin olen kuullut ;)).
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSamaa olen itsekin ymmärtänyt näistä ulottuvuuksista. Vaikka en koskaan ole ollut erityisen hentoinen keijukainen, niin jotenkin tämä mahakumpare tuntuu ihan erilaiselta kantaa kuin puhdas läski. :)
Tuo ylin myrskykuva ja alin hiekkakuva ovat suosikkejani. Niitä katsoessa voi melkein tunte tuulen ihollaan.
VastaaPoistaIhanaa, että tunnelmat välittyvät! Sillä tuulista tänään todellakin on ollut.
Poista