Vastuuntuntoinen aikuinen
Ensimmäisen pyöräilykypärän sain joskus ammoisina ala-asteen aikoina, kun kaupunki tai joku muu vastaava taho lahjoitti sellaiset koko koulullemme tai ikäluokallemme. En muista tarkemmin miten se meni. Tytöt saivat punaisen styroxpotan ja pojat tietenkin sinisen... Nuoruuden huumassa sitä ei tietenkään juuri tullut käytettyä, koska kukaan muukaan ei käyttänyt. Joitakin vuosia sitten sain iäkkäältä tädiltäni lahjoituksena (jälleen) punaisen pyöräilykypärän, jota hän ei jostain syystä tarvinnut tai käyttänyt. Lahjoituksen hetkellä kuvittelin kypärän olevan oikean kokoinen, mutta vähän pieneksihän se lopulta osoittautui ja päätyi kaapin perukoille.
Tällä viikolla joku järjen hiven kuitenkin ajautui päähäni jostain ja nyt minulla on vihdoinkin kunnollinen kypärä. Jonka ohjeissa muuten lystikkäästi sanotaan, että "aseta kypärä ennen kaikkea päähäsi".
Mie ostin viime viikolla uuden kypärän, uuden pyöräni seuraksi. Ja olen kyllä pitänyt tunnollisesti kypärää päässä, siihenkun tottuu tuntuu oudolta jos ei sitä ole päässä .Tsemppiä . Hieno juttu kun hommasit, ja siun kypärä näkyy olevan tollanen vähän erilainen. Pääasia et on hyvä päässä.
VastaaPoistaTuollaisesta kypärästä olen haaveillut! Nykyinen kypäräni on ihan tylsä, mutta ainakin pyörälenkeillä se on päässä (paitsi kauppareissuilla).
VastaaPoistaMellu, kyllä tuota kypärää etsittiinkin, eilen ja tänään. Hyvältä se ainakin ilman pyörää on vielä tuntunut päässä. :) Nyt tosin tuntuu, että pitäisi olla uusi pyöräkin uudelle kypärälle...
VastaaPoistaAnnaS, jostain syystä halusin nimenomaan tuon mallisen, vaikka kai se on tarkoitettu vähän toisenlaiseen pyöräilyyn. Ne tavanomaiset suiponmalliset vaan näyttävät jotenkin niin typeriltä mun päässä.
Hieno kypärä! Tuon näköisestä meillä haaveilee lapset. Ja kyllä mäkin voisi oman kypäräni tuollaiseen vaihtaa.
VastaaPoistaSiellä on kypäräinsinööri miettinyt ohjeita.
VastaaPoistaNiin, mielenkiintoista minneppä muuaalle se kypärä laitettas kuin päähän. Kypäräinsinööri tiennee vastauksen.
VastaaPoista