Epänormaali on uusi normaali
Hassua, miten vähän etukäteen tuleekaan ajatelleeksi sitä, millaista tiineys ihan oikeasti ja konkreettisesti on vaikka asiaa on vuosikaudet vaihtelevalla intensiteetillä ajatellutkin. Niin moni asia tulee sitten kuitenkin ylläripyllärinä, sillä totuus tuntuu olevan aika kaukana siitä hattaraisesta naiseuden täyttymisen utopiasta, jota monessa paikassa kultalautasella tarjoillaan. Siitä, että sitä vain hehkuu kauneimmillaan ja masu pyöristyy söpösti ja kivat mummelit haluavat kaupungillakin taputella sitä.
Esimerkiksi normaalius saa ihan uudet rajat.
On ihan normaalia olla niin väsynyt, että sängystä nousemiseen menee puoli päivää ja sen jälkeen ei sitten jaksakaan tehdä enää yhtään mitään. Ei ainakaan muodostaa yhtään sellaista järkevää ajatusta, jota voisi edes kuvitella käyttävänsä gradussa.
On ihan normaalia, että mahaan sattuu. Alkuvaiheessa sillä tavalla repivästi, vähän myöhemmin jomottamalla ja sen pitemmälle en vielä osaakaan kuvailla, koska en ole siellä asti ollut. Myös se on normaalia, että yöllä sängyssä kääntyessä nivuseen sattuu kuin se olisi tulessa.
On ihan normaalia, että ruumiinlämpö kapuaa pariksi kuukaudeksi 37,2 asteeseen, mikä johtaa jatkuvaan hampaiden kalinaan ja paleluun viiden peiton alla.
On ihan normaalia, että lehtien ruokaohjeiden lukeminen oksettaa. Samoin ruoan ajattelu. Mutta silti on syötävä taukoamatta sillä jos ei syö, niin sitten vasta oksettaakin.
On ihan normaalia tarkistaa, että onhan tämä juusto nyt pastöroidusta maidosta tehty. Ihan varmasti. Onhan.
On ihan normaalia käydä pissalla viisi kertaa yössä.
On ihan normaalia että päätä särkee. Ja selkää. Ja että kilpirauhasarvot heittävät iloista häränpyllykkää.
On myös ihan normaalia, että jos eksyy jollekin aiheeseen vihkiytyneelle keskustelupalstalle, siellä kaikki edellämainitut oireet ovat ihan selkeitä keskenmenon merkkejä.
Moni muukin epänormaalilta tuntunut asia on osoittautunut ihan normaaliksi, mutta en nyt satu niitä tähän hätään muistamaan. Ei se mitään, sillä sekin on ihan normaalia ettei muista.
Lähetin jopa Valiolle mailia jostain juustosta, kun siinä ei lukenut mistä maidosta on tehty. :D Ja ko juustoahan olin jo kolme kuukautta himonnut.
VastaaPoistaJa on myös ihan normaalia alkaa vetistellä oudoista asioista. Esim Transformers ykkösleffan taistelukohtaus on hyvinkin liikuttava. Tai artikkeli Marimekon New Yorkin muotinäytöksen tekemisestä.
On myös normaalia, ettei öinen pissahätä ole "nyt saattaisi olla pissahätä ja kohta voisi mennä" vaan ennemminkin "PAKKOPÄÄSTÄVESSAANNYT!"
Nimim. 45 minuutin välein pissalle viime yönä..
Heh, minä en jostain syystä ole (vielä) päässyt siihen vetistelyvaiheeseen mutta uskon että molemmat mainitsemasi esimerkit on todella liikuttavia. :)
VastaaPoistaMuistan omalta raskausajaltani erityisesti sen pohjattoman väsymyksen alkuraskauden aikana. Kun käveli ulkona koiran kanssa jalat painoivat samalla tavalla kuin painajaisunessa, jossa joku ajaa takaa ja omat jalat ei meinaa liikkua minnekään.
VastaaPoistaVakkari
Kuulostaa tutulta, vaikka koiraa ei olekaan. :) Ensimmäinen viikko raskaustestin tekemisen jälkeen meni niin, että olisin voinut nukahtaa iltakahdeksalta ja nukkua puoleenpäivään... Ei ollut järin mukavaa se.
VastaaPoistaApua, tota listaa lukiessa mulle tuli ihan sellainen olo, että täytyisi varmaan tehdä raskaustesti... :D
VastaaPoistaEipä muuten, mutta repivä vatsakipu, poukkoilevat kilpirauhasarvot ja vessassa hyppääminen on tullut tutuiksi täälläkin. Ensimmäisen selittää varmaan kuukautiset ja viimeisen joku nesteiden poistuminen kehosta, mutta kilppariarvot ovat toistaiseksi jääneet mysteeriksi.
Eipä siitä testistä varmaan haittaakaan ole. :)
VastaaPoistaMulla taisi kilppariarvot seilata myös jonniin aikaa silloin ammoin kun vaiva diagnosoitiin. Ja itse asiassa vissiin vähän muulloinkin... Ei niistä juuri tolkkua ota.
Ihanaa, että osaat suhtautua lempeällä huumorilla odotukseen. Luulen, että odottaminen on nykyään paljon mutkikkaampaa kuin ennen. Kun ei ollut internetiä, eikä keskustelupalstoja, oli paljon helpompi tehdä miltä itsestä tuntui, eikä siitä tarvinnut kärsiä huonoa omaatuntoa.
VastaaPoistaHjuumoria tässä tarvitaan kun lukee kaikki (neuvolasta saatuja) listoja siitä, mitä ruokaa saa syödä ja mitä ei. Siihen vielä nuo keskustelupalstat päälle. Kyllä ennen on varmasti ollut helpompaa. :)
VastaaPoistaTunnustan (varmuuden vuoksi anonyymisti, koska saan ehkä vihat niskaani) syöneeni raskausaikana homejuustoja, merilevää, mätiä, äyriäisiä ja nauttineeni toisinaan yhden (1) annoksen alkoholipitoisia juomia. En saanut listerioosia enkä hysterioosia. Enemmän tunsin syyllisyyttä siitä, kun söin muuten epäterveellisesti, eli pullasta, kakuista, pitsoista, namuista ja sensellaisista.
VastaaPoistaHirveä kriminaali olet ollut!
VastaaPoistaOlen tainnut kutakuinkin onnistua välttämään kaikki kieltolistalla olevat elintarvikkeet (parmesania söin tosin alussa, mutten ole ihan varma onko se nyt kielletty vai ei...) ja siinä mielessä ruokailu on mennyt terveellisempään suuntaan, että toisinaan ns. rehut ovat ainoa asia mikä maistuu. Joo ja Donin lasista olen muutaman kerran maistanut kielenkärjellisen olutta.
ONNEA!!! Kuulostaa ihan kuin olisit raskaana...
VastaaPoistaKiitos Taru! Samaan päätelmään olen tässä itsekin tullut... :)
VastaaPoista