Hiljainen Siivouspäivä

Kuukausikaupalla odottamani Siivouspäivä koitti vihdoin. Roudasimme aamusella Donin kanssa "pienehkön" läjän tavaraa taloyhtiön katokseen, jonka ystävällisesti sain käyttööni tätä tarkoitusta varten. Pahimmassa kauhuskenaariossani kuvittelin, että paikalle ei tulisi ristin sielua. Ihan hirveän väärässä en ollut, sillä laskelmieni mukaan kävijöitä oli aika tarkalleen kymmenen ja puolen päivän jälkeen kirpparilleni ei eksynyt enää kukaan. Rahaa lippaaseen kilahti vajaat kolmekymppiä, mutta sitäkin iloisempaa oli, että jonniin verran (varsin halvasti hinnoiteltua) tavaraa lähti.

Tämän empiirisen tutkimuksen perusteella sanoisin, ettei kannata olla kaupunginosan ainoa kirppiksenpitäjä. Apua ei ollut juuri edes lähikauppojen ilmoitustauluille jätetyistä mainoksista eikä viidestäkymmenestä naapurikatujen postilaatikoihin tiputetusta mainoksesta. Tosin yhden asiakkaan taisin saada sillä tavalla, sillä eräs rouva totesi päättäneensä tulla paikalle heti kun oli nähnyt hienon mainokseni.

Mutta ei anneta tämän lannistaa. Seuraavana Siivouspäivänä aion varata paikan keskustasta ja siirtää myytäväni sinne. Jospa sitten kävisi kauppa vähän paremmin.