Hajalla?

Graduseminaarin jälkeen on yleensä aina vähän tommoinen olo. Että ei tiedä mikä raaja on kiinni missä ja onko kokonainen ollenkaan.

Siksi olikin aika yllättävää, miten antoisa eilinen seminaari oli. Sain hyvää ja rakentavaa palautetta ja jopa itsekin ymmärsin mistä puhutaan. Tajusin, että olen muutamaa asiaa ajatellut ihan liian vaikeasti ja siksi jäänyt sätkimään paikoilleni. Sain käskyn syöksyä kohti aineistoa ja käyttää maalaisjärkeä sen kanssa.
Ei kuulosta ollenkaan vaikealta tai ahdistavalta.

Olen taas melkeinpä innoissani aiheestani ja tahtoisin päästä sukeltamaan siihen. Ensin on kuitenkin selätettävä viimeinen tentti, viimeinen luentopäiväkirja, viimeinen artikkeli ja vielä yksi muu viimeinen asia. Sen jälkeen puuttuu vain se pikkuinen gradunen (matkalla kohti väitöskirjaa, jonka aihe on niin nerokas että ihan itkettää).