Viisi kiloa appelsiineja

Raahasimme Donin kanssa kotiin viisi kiloa halpoja appelsiineja, sillä yhtäkkiä taas muistimme omistavamme sähköisen mehunpuristimen. Sen muovinen kannu on jossain muutossa haljennut, mutta ei onneksi haittaa mehunteossa. Samoihin aikoihin tajusin pakastimessa piileskelevien mustikoiden mahdollisuudet. Sunnuntaina niitä tarjoiltiin maitokiisselin päällä ja sittemmin olen itselleni hyvin epätyypillisesti terästänyt niillä jogurttia. Suurin huolenaiheeni onkin nyt se, että tällä menolla mustikat loppuvat ennen kesää ja sitä, kun mustikantoimittajani taas pääsevät vauhtiin keräämisessä. Nämä mustikantoimittajat tunnetaan myös nimikkeillä äiti ja isä... Itsehän en metsään mene, sillä kuten Viiun kanssa eilen tuumasimme, sieltä ei löydy kuin hirvikärpäsiä ja hukka eli kadotus eli eksyminen. Kuten on tullut todistettua.

Mustikka-ahdistus onneksi lieveni kun hoksasin, että pakastimessa on myös puolukoita. Ja että niistä saa banaanin, pellavansiementen ja jogurtin kanssa julmetun hyvää smoothieta.

Joten, kun nyt olen päiväni aloittanut tällaisella vitamiinimäärällä (sekä vakuuttamalla siskolle puhelimessa että kyllä kyllä, olemme olleet terveitä), on aavistuksen ironista löytää itsensä sohvalta kahdenkymmenenseitsemäntuhannen niistetyn nenäliinan keskeltä. Mutta onneksi nyt on iso sohva.