Saparopää ja Lammas
Saparot ovat saaneet aikaan suurta intoilua, mikä tuntuu hassulta, sillä aikaisempi hiuspinni-intoilu loppui aina siihen, kun pinni laitettiin tukkaan. Ne revittiin heti pois, mutta saparot saavat olla rauhassa. Veikkaan, että tästä voimme syyttää kerhon isompia lapsia ja heidän esimerkkiään. Eikä se haittaa, sillä onhan Itu varsin viehättävä saparoissaan. Minä kuitenkin odotan suuremmalla innolla sitä, kun Idun tukka riittää Pikku Myy -nutturalle. Se sopisi luonteeseen paremmin.
Näissä kuvissa on mukana Idun rakkain pehmo, Lammas. Lammas on siitä harmillinen suosikkieläin, että siinä on soittomekanismi, eikä sen peseminen oikein onnistu. Tai kyllä minä sitä ruokasoodakylvyssä käytin, mutta nuhjuinen harmaus ei juuri kadonnut. Lisäksi Lampaan pää alkaa huolestuttavasti retkahtaa irti. Kaulan alus on jo ratkennut, enkä ole vielä keksinyt miten sen saisi korjattua, sillä kovahkoon päähän ei taida neula upota. Saas nähdä, kuinka pitkään Lammas luonamme vielä on.
Idullahan on historia lempilelujen hajallerakastamisessa, sillä vauvanukke Silmäpuoli-Sohvi joutui jo loppusijoitukseen, samoin kuin eräs toinenkin rikkikaluttu nukke. Toivon vain, että löydämme Lampaalle korvaajan, kun eron hetki tulee.
Hää on vähän raju hellyttelijä :-) Voi että on suloiset kuvat , niin hän lampia rakastaa. Voihan se suru tulla kun eron hetki joskus koittaa.
VastaaPoista