Musta villatakkini mun

Minä en ole mikään muodin perässä juoksija taikka edes kovinkaan taidokas pukeutuja. Välillä kuitenkin yritän ryhdistäytyä sillä saralla ja vuoden 2012 tienoilla päätin, että nyt pitää vaatekaappia uusia. Että hommaan mustat housut, mustan hameen ja mustan villatakin, joiden ympärille alan garderoobia kasaamaan.

En muista mitä tapahtui housuille ja hameelle, sellaisia ei silloin kyllä tullut. Villatakkia etsin pitkään, mutten löytänyt. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin lopulta tehdä sen itse. Vaikka tiesin, ettei se tule olemaan mikään nopea projekti eikä lopputuloksestakaan ole ihan takeita. Menin kuitenkin paikalliseen, nyt jo lopetettuun, lankakauppaan ja ostin 800 grammaa mustaa Garnstudio Drops Karismaa. Ohjekin löytyi Garnstudion sivuilta.

20. heinäkuuta vuonna 2012 ryhdyin siis neulomaan itselleni mustaa villatakkia.
Se valmistui 17. maaliskuuta tänä vuonna.

Ei siis todellakaan mikään pikaprojekti. Eikä lopputuloskaan ole ihan semmoinen kuin piti. Ei tämä ole sellainen siisti käy-minkä-kanssa- ja-missä-tahansa -villatakki. Se on pikemminkin minua-paleltaa-ja-tahdon-hautautua-sohvalle-teekupin-kanssa -villatakki. Lisäksi takki on aavistuksen liian iso, sillä mittasuhteeni ovat ehtineet tässä vuosien saatossa muuttua suuntaan jos toiseenkin. Mutta ei se mitään! Olen joka tapauksessa ylpeä, että jaksoin neuloa mustan villatakin, sillä hirvittävän tylsäähän se oli.

700 grammaa Karismaa takkiin meni. En edes muista, olinko ostanut nuo napit tätä takkia vai jotain muuta varten, mutta kivasti neliöt tähän passaavat.

Outoa kyllä, haluaisin neuloa uuden villatakin...

p.s. Takkikuvista kiitos Donille. Ne on otettu Imatralla, Tainionkosken voimalaitoksen kupeessa huonona tukkapäivänä maaliskuisessa tihkusateessa.