"Vauva-ajasta pitää nauttia, se on niin lyhyt ja kohta sitä tulee ikävä"

Tuohon tyyliin useampikin ihminen taisi kommentoida joko netissä tai naamatusten silloin kun Itu oli ihan pikkuruinen.

Ei muuten pidä paikkaansa.

Hetkeäkään en ole ikävöinyt Idun vauvuutta. No okei, olihan sellainen pieni palleroinen olento tosi liikuttava ja veikeä ja helppo siirtää paikasta toiseen, mutta enimmäkseen vauva-aika oli rasittavaa ja ärsyttävää.

Tämä ajatus tuli eilen vaihteeksi mieleeni, kun teimme Idun kanssa kaksin retken kaupunkiin. Mukana meillä oli avainten, kännykän ja rahojen lisäksi kärrin taskussa puhdas vaippa ja pillimehu. Pillimehu juotiin puistossa, vaippa on edelleen kärrin taskussa.

Toista se oli vauvuuden aikana. Piti olla varavaatteita ja maitopulloa ja maitopurkkia ja ruokapurkkia ja ruokaliinaa ja kosteuspyyhettä ja harsoa ja aurinkosuojaa ja ja ja. Aina oli ruoka-aika tai uniaika. Piti lämmittää maitopulloa tai ruokapurkkia. Ihan alkuvaiheessa piti vielä yrittää sitä hirveää asiaa, eli imetystä. Kaikkien näiden käytännönhaasteiden päälle vielä se, että itse oli ihan pihalla siitä, miten joku semmoinen olento kuin vauva toimii. Että kiitosta vaan, en ole hetkeäkään kaivannut vauva-aikaa.

En siitäkään huolimatta, että Itu oli vauvana huomattavasti säyseämpi. Ei parkunut eikä huutanut, toisin kuin tällä hetkellä, kun jokin asia ei häntä miellytä. Kuten vaikka bussimatka. Pieni ihmisemme ei viihdy juurikaan aloillaan, vaeltelee ruokapöydästäkin minne sattuu, ei syö jos ei ole mieleistä ruokaa, tahtoisi vain kiikata tai syödä hiekkaa tai katsella kännykästä kuvii. Eikä etenkään kuule ollenkaan mitä sanotaan, jos sanottuun sisältyy puolikaskin kieltosana.

Siitäkin huolimatta tuommoinen vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen henkilö tuntuu minusta paljon helpommalta kuin vauva. Hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ja joskus jopa neuvottelemaan. Hän tietää, että isi tulee illala töistä, pyörällä, pypärä päässä, tahtoo maitoo ja hilloo ja monesti myös pullaa, mitä lähes yhtä monesti ei ole tarjolla. Tahtoo syliin ja huomaa kerhossa että äiti tuli. Osaa sanoa ruoan jälkeen kiitti! ja tietää että ruokaa seuraa pasti(lli). Tietää, että omassa polvessa on mustelma ja pipi, huomaa kun joku kaatu ja osaa luetella perheenjäsenet: äiti, isi, maito.

Että kyllä vaan.
Paljon hauskempaa on taaperon kanssa.

Kommentit

  1. Mä oon monelta osin kyllä hyvin samaa mieltä. Tai näitten lasten parhaus alkaa kehittyä siitä 6kk eteenpäin nousujohteisesti. Sitä nuoremmat on kyllä söpöjä ja hullaannuttavia, mutta ei yhtä kivoja kun pälpättävät ja ihmettelevät taaperot. Mutta kyllä mä välillä tosi haikeudella muisteln niitä aikoja kun sai vaikka virkata samalla ku pikkunen siinä köllötteli ja ihmetteli elämänmenoa. Tai että pysty tekemään lepposan kirpparikierroksen KOLMELLA kirpparilla ku pikkunen veteli sikeitä rattaissa. Nyt en uskalla N:ää viiä lähellekään kirpparia. Mutta kyllä tää vastavuorosuus mikä taaperon ja äidin välillä vallitsee voitta akumminkin sen kaiken. Tänään Niila tuli itse antamaan suukon kun lähti isin kyydillä päiväkotiin. Parasta ettei sitä tarvinut pyytää vaan se tuli hänen omasta tahdosta <3 pieniä super parhaita hetkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi pientä suukottajaa! <3
      Itu ei erityisemmin välitä suukotella, mutta armollisesti kyllä tarjoaa pyydettäessä poskeaan, jolle voi suukon painaa...

      Mä en jostain syystä koskaan vauva-aikana onnistunut tekemään käsitöitä vauvan kanssa. En oikein tiedä miksi. Ehkä se sitten halusi koko ajan olla sylissä tai jotain? Nyt pari päivää sitten onnistuin kyllä virkkaamaan hetken ihan rauhassa, vaikka Itu istui vieressä ja katsoi Late Lammasta. Se oli aika suuri merkkipaalu. :)

      Poista
  2. Joo, itse just ajattelin yksi päivä, että jos ikinä sikiäisin, niin en kyllä varmasti malttaisi odottaa sitä aikaa, kun lapsen kanssa voi alkaa kommunikoida, on niillä niin hauskat jutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti olet ajatellut. Hauskoja juttuja on Idullakin ihan varmasti vielä tiedossa, kunhan hoksaa ruveta yhdistelemään sanoja toisiinsa.

      Poista
  3. minä oon alkanu ymmärtää tätä asiaa toisestakin näkökulmasta. Nimittäin ongelmat vaan kasvaa samaa tahtia lapsen kanssa. Ois vissii pitäny sittenkin opetella nauttimaan vauva-ajasta.. väkisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon sit vissiin tottunut isoihin ongelmiin, kun ei oo ahistanut. :)
      Vielä...

      Poista
  4. Ai miten se helpottikaan, kun ipana alkoi syödä kunnon ruokaa ja pystyy vain pysähtymään kahvilaan tai hakemaan kaupasta vaikka karjalanpiirakan evääksi! Ja ettei oikeasti tarvitse välttämättä raahata koko omaisuutta mukana, kun lähtee vaikka puistoon. Vauhtia saisi kyllä olla ihan hiukan vähemmän.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vauhtia kyllä riittää, mutta syömisen helpottuminen on tosiaan aika huikea asia. Ja juomisen. Ihan ei mukista juominen vielä onnistu, mutta pilli riittää apuvälineeksi.

      Poista
  5. Amen to that!! Olkoon vauva kuinka rakas ja ihana tahansa niin ei tämä herkkua ole. Tekisi mieli tempaista jokaista, joka käskee nauttia... Oikeassahan ne tavallaan ovat, mutta voisin toivottaa tervetulleeksi meille vaikka pariksi vuorokaudeksi. Sillä aika todellakin kultaa muistot.

    Kiitos ja anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut vähän mutta asiaa! Aika nimittäin tosiaan kultaa muistot, sen oon huomannut. Itse yritän olla sortumatta siihen, mutta varmaan se höperyys iskee viimeistään siinä Idun tullessa täysi-ikäiseksi.

      Poista
  6. Mutta hei... "NE" sanoo myös, että siitä vauva-ajasta osaa sillee ihan täysin kunnolla nauttia vasta kolmannen lapsen kanssa, kun tietää jo miten noi jutut menee ja ymmärtää, että ne oikeesti on vauvoja vaan hetken ja osaa ottaa jo rennommin ym.

    Ja hei... minä kyllä tunnustan jopa haikailevani jo nyt pikkuvauva-aikaa, mutta en halua niitä kuitenkaan lisää, koska se on sitten otettava koko paketti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siun tarttee lainata joltain toiselta vauvaa aina välillä. :)
      Olen kyllä joo aatellut, että varmaan jo toisen kohdalla voisi olla ihan erilainen meininki ja fiilis. Osaisi ainakin ne perusjutut jo ennestään. Ehkä.

      Poista
  7. Nojoo... mutku en ma oikein noista lainavauvoista tiedä, kun minulle se kauhistuttava imetys on juuri sitä parasta huumetta ja asia, josta luopuminen on vaikeaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se voi kieltämättä hiukan hankaloittaa lainavauvan käyttöä. :)

      Poista
  8. Ei tule ikävä vaippa-aikaakaan ja pitkää kuivaksiopetteluaikaa, kun koko ajan pitää olla huolissaan, lirahtiko ja kuinka paljon. Ihan helvettiä yhdistettynä 3-v. uhmaan. Mieluummin housuun kuin pönttöön. Kun tämän kolmannen (7kk) saan kuivaksi aikanaan, ostan kyllä itselleni oikein mojovan palkinnon! Vko katkeamattomia yöunia nyt vaikka esimerkiksi.
    T. "Vähän" väsynyt äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kuivaksi opettelu... Sehän on meillä vielä edessä. :/
      Palkintosi tulee aivan varmasti olemaan ansaittu, mutta tsemppiä siihen saakka kunnes sen vuoro koittaa!

      Poista
  9. Mä alan olla sitä mieltä, että meidän pitäisi tavata livenä. Ihan kuin ois omasta suusta tullut tämä teksti. Joka päivä mä nautin ja iloitsen, kun V on kehittynyt isoksi pojaksi, menee ja touhottaa ilman, että siinä pitää koko ajan olla tukena ja turvana. Tätä aikaa varmasti tulee ikävä, mutta ei niitä vauva-aikoja.. Ei. Vaikka uhmaa on välillä liikaakin, mutta silti. Tää aika on parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, tapaaminenhan on vain järjestelykysymys... :) Uhmaa täällä odotellaan, sillä mitään kovin suurta ei vielä ole ilmennyt. Ainakaan pitempiaikaisesti. Tosin Ituhan on aika dramaattinen ja temperamenttinen noin muutenkin, että ehkä sitä uhmaa ei sitten edes huomaa.....

      Poista
    2. Mä voin sanoa, että se uhma ei tule mitenkään yllätyksenä, kun on tarpeeksi temperamenttinen lapsi jo valmiiksi. :-D Mekin ollaan miehen kanssa vaan pohdittu, että tää taitaa olla sitä uhmaa ja tää vaan temperamenttia. :-D Kyllä se siitä suttaantuu, varmaan helpommin kun kiukutteluun on jo valmiiksi tottunut. ;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit