Viimeisissä häissä

Puolisentoista kuukautta sitten sain sähköpostia Ameriikasta.
Tieto valokuvaustaidoistani (tai ainakin innostani) oli kantanut valtameren toiselle puolen ja Donin kutakuinkin viimeinen poikamieskaveri tiedusteli, suostuisinko valokuvaamaan häntä ja hänen morsiantaan heidän kesäkuisissa häissään.

Menin tietysti siihen suostumaan ja sillä tavalla sain vähän lisäjännitystä eiliselle, jolloin häitä tanssittiin Kainuussa. Nyt kun tietokoneella on ensiraakkauksen jäljiltä "enää" 559 hääkuvaa, ei jännitä niin paljon. Joukossa on ihan onnistuneitakin otoksia.

Häitä juhlittiin Hollywood-teeman hengessä. Oli elokuvamusiikkia, karkkibuffettia ja tanssipaikkana Walk of Fame. Morsian oli luonnollisesti huikaisevan kaunis ja sulhanen komea. Aamupäivän vesisadekin lakkasi juuri täydellisesti ja illalla aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta.

Kaikesta häähauskuudesta huolimatta melkein kivointa taisi silti olla se, että olimme juhlissa Donin kanssa kahdestaan. Olimme ensimmäistä kertaa samaan aikaan yötä erossa Idusta, joka höykytti kotona mummoa ja pappaa. Kyllä oli kuulkaa mukavaa, kun se ei ollut minun lapseni, joka istui pöydässä huutamassa pillimehua. Sain syödä ihan rauhassa eikä tarvinnut huijata jotakuta toista syömään. Kertaakaan ei illan aikana tarvinnut sanoa älä ota, älä mene, ei saa sitä, ei saa tätä, älä syö koristekiviä, älä vedä pöytäliinaa alas. Juhlakolttu pysyi puhtaana ja vailla ruokatahroja.

Että kyllä, oli aivan mahdottoman mukavat häät!
Harmi vaan, että ne saattoivat olla viimeiset pitkään aikaan.
Ystävät ja sukulaiset kun alkavat kaikki olla avioliittojensa satamissa.