Tyttöjen viikonloppu

Meillä on Idun kanssa meneillään tyttöjen viikonloppu.
Don lähti jo eilen viettämään kutakuinkin viimeisen, vielä hetken aikaa, naimattoman kaverinsa polttareita ja jäimme Idun kanssa ensi kertaa yöpymään ihan kaksin uuteen asuntoon.

Vaikka Itu on tunnettu hyvinnukkuja, tämmöiset kerrat aina vähän stressaavat etukäteen. Olen vakuuttunut, että juuri nyt lapsi, joka yhdeksänviikkoisena nukkui ensi kerran yöllä kahdeksan tuntia putkeen eikä ole siitä tavasti hirveästi lipsunut, päättää ruveta mellastamaan keskellä yötä. Ihan varmasti se minun vahtivuorollani päättää herätä aamukahdelta ja keksiä, että enää ei nukuta.

Stressini liittyy luonnollisesti myös synnynnäiseen kuulovammaani, mistä johtuen yöllisten herätysten hoitaminen onkin kasautunut Donin vastuulle. Minä yksinkertaisesti en kuule naapurihuoneesta mönkimistä ja puhinaa ja pieniä unisia önähdyksiä, joihin Don havahtuu. Tämä ongelma on onneksi helpompi hoitaa, vaikka sainkin eilen illalla viettää hyvän tovin suostutellessani hiukan rikkinäistä itkuhälytintä toimimaan. Hyvin se lopulta toimikin. Kello 7.24 alkoi sininen valo vilkkua heräilyn merkiksi ja kai minä jotain ääntäkin kuulin, koska heräsin.

Jos nukkumisahdistuksen unohtaa, olemme huvitelleet ihan kunnolla. Olemme käyneet kahdesti Ainolan puiston leikkialueella syömässä hiekkaa, keinumassa ja laskemassa liukua. Välipalaa (ja lattea tietenkin) on nautittu kahvila Kiikussa ja mainiota seuraakin on molemmilla kerroilla ollut. Myönnän toki kernaasti, että kaikella tällä huvittelulla on ollut yksi vahva taka-ajatus.

Tietenkin se, että Itu uuvahtaa touhuilusta ja ulkoilusta niin kovasti, että nukkuu yönsä evää liikauttamatta.