Elefanttipeitto


Haikailin pitkään ihmistaimelle jonkinsorttista köllöttelypeittoa taikka puuhamattoa. Jälkimmäiset tuntuvat olevan keskimäärin kammottavia värioksennuksia ja se ainoa bongaamani kohtuullisen sievä maksaa yli sata euroa, joten tästä ostoksesta oli helppo luopua. Köllöttelypeitto sen sijaan tuntui helpolta tehdä itse, joten haimme vähän elefantteja Finlaysonilta ja ruutuja sekä pehmustetta Eurokankaasta.

Kaikki sujui kohtuullisen hyvin siihen asti, kun ryhdyin ompelemaan kanttinauhaa peiton reunaan. Siinä vaiheessa ompelukone päätti, että alalanka on ihan turha ja ryhtyi syhräämään ja katkomaan sitä kahden sentin välein. Pitkällisen tuskailun, kiroilun ja vuorottaisen alalangan löysäilyn ja kiristelyn jälkeen homma alkoi jotenkin edetä, mutta paikoitellen ompelujälki on edelleen ns. mielenkiintoista.

Kauempaa katsottuna peitto on kyllä varsin sievä.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Nii miustakii, kunhan katsoo vähän kauempaa. :)

      Poista
  2. Ompas ihana! Näin ehdottomana elefanttien fanittajana kelpaisi minunkin kelliä tuollaisella peitolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein tekisi kyllä mieli tehdä samanlainen aikuiskoossakin. Kelpaisi köllöttää. :)

      Poista
  3. Hieno köllöttelypeitto! Ompelukoneella suoraan neulominen on mielestäni aivan liian yliarvostettua ja harvakseltaan se onnistuukaan (ainakaan minulta, millimetriä enempää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Tuollainen ruttuinen sauma on paljon elävämmän ja kiinnostavamman näköinen... :D

      Poista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit