34

Kolmekymmentäneljä päivää laskettuun aikaan.
En tosin pane pahakseni, jos Itu päättääkin ilmaantua jo hiukan aikaisemmin. Tosin jos se yhtään tulee äitiinsä, syntymistä venytetään ihan vain kiusallaan marraskuun lopulle.

Tähän mennessä tiineys on ollut kaikesta päätellen varsin helppo.
Olen oksentanut kerran. Turvotusta on ollut kahtena päivänä ja sekin silloin kun kesällä oli lämmintä yli kolmekymmentä astetta. Donin mukaan olen ollut normaalia iloisempi ja tasaisempi luonne. Outoja ruokamielihaluja ei ole ollut. Verenpaineet, hemoglobiinit sun muut mittaukset ovat olleet koko ajan erittäin hyvissä lukemissa. Joten mikäs tässä on möllötellessä.

Tosin möllöttämistä tämä nyt enimmäkseen vain on. Alkuraskaudesta vaivannut väsymys on nimittäin palannut ilokseni ja onhan se hiukan huolestuttavaa, että joinain päivinä en jaksa edes avata tietokonetta ja surffailla netissä. Mistään muusta puhumattakaan. Pöydän ääressä istuminen saa myös helposti jonkinsorttisia supistuksia aikaan, joten sohvasta on tullut minulle hyvin läheinen.

Eilen havaitsin myös toistaiseksi pelottavimman raskausoireen; huomasin unelmoivani mustavalkoisesta asunnosta. Vaikka tämmöisestä keittiöstä, tämmöisestä lattiasta ja tämmöisestä makuuhuoneen seinästä. Alanko minä seuraavaksi uneksia niistä pelottavista valkoisista asunnoista, joita olen tähän saakka kammonnut?