Viiden suora

Tiina antoi minulle viisi sanaa.

1. Kirsikka
Järkyttävän nokkela muunnos oikeasta nimestäni. Suuri herkku, joita voisin syödä kunnes yrjöän. Ja ehkä vielä sen jälkeenkin. Kirsikankukat ovat ehkä kauneinta maailmassa, tai ainakin jossain siellä kärkikymmenikössä. Minulla oli hetken aikaa ikioma kirsikkapuukin (nimeltään Ernst), mutta en koskaan ehtinyt nähdä hänen kukkivan tai tekevän juuri mitään muutakaan. Ehkä Ernst saa vielä joskus seuraajan (häälahjaidea, vink vink).

2. Tuoksu
Viileät kevätillat, vastaleikattu ruoho, tuore sahanpuru, Don silloin kun se ei possustele. En ole kaiketi mitenkään erityisen haju-/tuoksuherkkä ihminen ja kestän kanssaeläjien hajusteita kohtalaisesti. Mutta teinitytöt ja keski-ikäiset miehet viikonloppuiltaisin kaupungilla ovat sellaista tuoksusaastetta, jota minäkään en kestä.

3. Kädet
Erään opettajan neuvo oli, että jos laskettelurinteessä tai muussa vastaavassa paikassa kaatuu, pitää muistaa kaatua naamalleen. Että käsien pitää olla toimintakunnossa. Omat kätöseni ovat aika herkät kylmälle nykyään ja rasvaamisesta huolimatta ryppyisehköt. Kumpikin ranteeni on murtunut kerran ja toisessa ranteessa on neljä kaunista arpea muistona kissastamme Roopesta, joka reviiriään puolustaessaan (ja minun tyhmyyteni vuoksi) yli kaksikymmentä vuotta sitten iski siihen kyntensä.

4. Pakkanen
Pakkanen on ajatuksena kaunis, mutta käytännössä jotain, josta haluan pysytellä erossa mahdollisimman pitkään. Tulee kylmä pelkästä pakkasen ajatuksesta. En tykkää.

5. Hauskuus
Elämän tärkeimpiä asioita. Joo, aikuisena joutuu tekemään kaikkea epähauskaa, mutta enimmäkseen elämän pitäisi olla minun mielestäni hauskaa. Välillä hauskuutta joutuu repimään vähemmän hauskoista asioista, mutta sekin kuuluu asiaan.