Epäonnistumisen päivä
Töistä lähtiessä soitin Donille pikaisen puhelun, että nyt passaa tulla minut autolla noutamaan. Don pisti puhelimen taskuun ja minä omani käsilaukkuun.
Neljäkymmentäkahdeksan (48) minuuttia myöhemmin vihdoin hiffasin, ettei meistä kumpikaan muistanut painaa punaista luuria.
Neljäkymmentäkahdeksan (48) minuuttia myöhemmin vihdoin hiffasin, ettei meistä kumpikaan muistanut painaa punaista luuria.
Miullekin sattu alkoviikosta samal tavalla, no eikös E mielenkiinnolla kuunnellut kun meikäläinen autolla ajeli :)
VastaaPoistaHaha! :) Vissiin geeneissä sitten tämäkin.
VastaaPoista