Luomisen tushkaa

Viimeiset viikot ovat kuluneet aika tiiviisti sen asian kimpussa, johon heiveröinen kuva-arvoitukseni taannoin liittyi. Eli lopputyön. Vuoden viimeinen seminaaripäivä olisi 26.11. enkä vieläkään ole ihan varma, ehdinkö siiheksi. Niin paljon vielä puuttuu kaikenlaista.

Pitää käsitellä kuvia. Kirjoittaa tekstiä. Suunnitella ja taittaa. Perustella ja pohtia. Pyytää tarjouksia. Kysyä yhdeltä sitä ja toiselta tätä.

Välillä tuntuu, että haluan vain yrittää saada kaiken mahdollisimman pian käsistäni. Sitten uppoudun tekemään ja haluankin tehdä kaiken viimeistä piirtoa myöten täydellisesti. Nyt sentään olen päässyt eroon siitä tunteesta, että tämä on ihan liian iso ja vaikea homma. Että en minä osaa. Kyllä osaan. Ja osaisin niin paljon enemmänkin, että se saa tekemään hienoja tulevaisuudensuunnitelmia...