Keltaista

Keksin haluta keltaisen pipon. Sellaisen kellastuneen koivunlehdenkeltaisen.


Malli on suurimmalta osalta omasta päästä, pelkkiä pylväitä siinä on virkattu. Aluksi en aikonut pipoa huovuttaa, mutta sen jälkeen kun Don oli aikansa naureskellut reggaepipolleni, lykkäsin tekeleen pesukoneeseen. Sehän ei tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta onnistui lopulta. Ja tulos oli täydellinen!


Kukkanen syntyi vartissa vanhoista farkuista. Keskelle ompelin puisen napin, jonka kesällä ostin Tallinnasta. Olisikohan tuo ollut omppopuuta tuo nappi.


Kuvauspaikkana toimi Oulun hautausmaan hurmaava vanha osa. Paljon kuluneita hautakiviä, katkenneita ristejä eikä ollenkaan sellaisia sieluttomia, tylsiä kiviä, mitä haudoille nykyään tuupataan. Yllä oleva Jaakoppi Lagerkrantsin hautakiven (tai pikemminkin hautataulun) teksti oli kyllä synkkyydessään vertaansa vailla.


Mieluummin minä omat luuni haluaisin tällaiselle hautuumaalle, kuin sellaiselle tylsälle ja tehokkaalle ja nykyaikaiselle. Saattaahan tuolla hiukan kummitella, mutta parempi sekin kuin ikuisuuteen tylsinä viivottimella piirretyt kivirivit.