maanantai 17. lokakuuta 2011

I can't hear you!

Viime päivien aikana olen sattuneesta yliopistopohjaisesta syystä (erääseen kurssityöhön liittyen) pohdiskellut huonokuuloisuutta ja tuntuu, että voisin kirjoittaa siitä riisillisen. Yritän kuitenkin tiivistää. Itsellänihän on siis synnynnäinen sisäkorvavika, mikä tarkoittaa sitä, että jos olisin kahdeksankymppinen mummo, kuuloni olisi ihan kelvollinen mutta tässä iässä se ei sitä todellakaan ole. Esimerkiksi lintujen laulun kuulen ilman kuulokojetta vain siinä tapauksessa, että tintti huutaa ihan korvan juuressa.

Vammani on sellainen, että se on helppo piilottaa kanssaeläjiltä. Mikä on sekä hyvä että huono. Minua pidetään siis ns. normaalina, mutta niissä tilanteissa, joissa itse hyötyisin vammani huomioimisesta, koen vaikeaksi kertoa siitä. Joko sen takia, etten halua "ylimääräistä" huomiota, pelkään toisen osapuolen pitävän minua myös älyllisesti vajaana, tai että koen ettei vastapuoli yksinkertaisesti ymmärrä mistä on kyse. Esimerkiksi aika harva työnantaja on koskaan saanut tietää tilanteestani, vaikka siitä varmasti joskus olisi ollut minulle itsellenikin hyötyä.

Olen tässä vuosien saatossa tehnyt havainnon, että ihmisiä voi yleensä maksimissaan kaksi kertaa pyytää toistamaan sanottavansa. Kolmannella kerralla, vaikka kertoisin ongelman olevan siinä etten kuule, tunnen monesti kysymykseni tulkittavan siten, etten ymmärrä. Mikä on aika persiistä, sillä ainoa päässäni oleva vika sijaitsee siellä sisäkorvassa eikä juurikaan vaikuta siihen miten terävästi järkeni leikkaa.

Huonokuuloiset tuntuvat kaikin tavoin tipahtavan vähän elämän marginaaliin. Mikä on hassua, sillä Kuuloliiton mukaan huonokuuloisia on Suomessa 750 000 ja näistä peräti 300 000 hyötyisi kuulokojeen käytöstä. Silti kojetta säännöllisesti käyttää vain 50 000 suomalaista. Tietysti jos ei osaa itse oikeuksiaan vaatia, on kai turha itkeä siitä, että auditorion induktiosilmukka makaa käyttämättömänä tai että luokassa joutuu niin taakse istumaan, ettei kuule mitä opettaja sanoo. Mutta silti. Miten ottaa asia puheeksi, jos ei ole siitä koskaan aikaisemmin halaistua sanaa maininnut?

Ja vielä, onko minun kirjallinen ilmaisuni siksi hyvää, koska en kuule kaikkea? Onko minusta tullut oikeinkirjoitusnatsi sen vuoksi, että kirjoitetun kielen raiskaaminen vähentää pahimmillaan mahdollisuuksiani ymmärtää viestintää?

Entäpä jos saisin tilaisuuden saada kuuloni normaaliksi?

En taitaisi sitä huolia. Monesti on helpompaa kun ei kuule ihan kaikkea.
Olen sitä paitsi aika kiintynyt hiljaisuuteeni.

9 kommenttia:

  1. Niinhän se on että välistä on hyvä ettei kaikkea kuule.
    Nykysin mie kyllä kerron asiasta. Toisin oli silloin joskus..

    VastaaPoista
  2. Valikoiva kuulo on ihan jees. :) Kyl miekin nykyään useammin kerron kuin ennen. Aina ei vaan jaksa tai viitsi.

    VastaaPoista
  3. Se on jännä, kun olen joskus lukenut kuulovammaisten (siis kuurojen) ihmisten blogeja ja huomannut, että heillä helposti kieli on melko huonoa ja tekstistä saa vaikutelman, kuin henkilö ei aivan täysin osaisi suomea. Tai oikeastaan on käynyt niin päin, että olen ihmetellyt, miksi tämä ihan suomalainen ihminen kirjoittaa näin hassusti ja on käynyt ilmi, että kyseessä on ihminen, joka ei kuule. Se tuntuu hassulta, koska kyllähän lukemaan pystyy, vaikka kuulo ei toimi. Ilmeisesti kuulemisella on kuitenkin iso vaikutus kielenoppimisessa. Lukemaanhan lapsi oppii vasta joskus kouluiän kynnyksellä.

    Tämä ei nyt liittynyt sinuun oikeastaan mitenkään, mutta tuli tästä kirjoituksestasi mieleen.

    VastaaPoista
  4. Ihan mielenkiintoinen huomio. Itse olen onnistunut jotenkin elämään ihan erillään kaikista muista huonokuuloisista ja kuulovammaisista siskoani lukuunottamatta. Siksi en osaa yhtään verrata itseäni ja tilannettani muihin, että kokevatko toiset "lajitoverit" samoin kuin minä.

    Ilmeisesti kuuloaisti on tosiaan aika merkittävässä osassa kielenoppimisessa, joten ehkä se selittää huomioitasi.

    VastaaPoista
  5. Näin ääniyliherkkänä täytyy sanoa, että jos kuulon voisi välillä kytkeä pois käytöstä, tekisin sitä todennäköisesti usein. Korvatulpat voi tietysti tunkea korviin, mutta eivät ne kauhean mukavilta tunnu.

    VastaaPoista
  6. Siul tarttis olla sellaiset kunnolliset tulpat. Tai sitten alat käyttää jotain sellaisia kuppikuulokkeita, kun nehän vaimentaa ainakin jonkin verran. Sitten kaikki luulisivat, että kuuntelet musiikkia ja saisit olla rauhassa. :)

    VastaaPoista
  7. Semmoiset yksilöllisesti korvaan muotoillut korvatulpat olis varmaan jees.

    VastaaPoista
  8. Miul on semmoiset Alpine Party Plugit, jotka voi tuupata korvaan esmes konsertissa ja elokuvissa. Ne on aika hyvät ja niillä on muihinkin tarkoituksiin tulppia.

    Toisaalta jotkut Peltorit lienee näppärämmät käyttää jos tarttee ees taas venkslata. :)

    VastaaPoista
  9. Ne Alpinet kestää myös konepesun. Kokeiltu on...

    VastaaPoista

Sana on vapaa.