Miten sujui kolmevuotiaan reissu mummolaan?

Sehän sujui vallan loistavasti!

Itu siis matkasi viime viikon maanantaina täältä kotoa Oulusta Jyväskylään mummon ja papan kyydissä. Hätävarasuunnitelmana pidettiin sitä, että tarpeen vaatiessa minä olisin voinut hypätä bussiin ja matkustaa perässä, jos oikein tiukka paikka tulee. Vaan eipä tullut. Itu viihtyi mummolassa peräti neljä yötä ja viisi päivää ihan itsekseen, ilman vanhempia.

Ennen tätä reissua Itu on ollut meistä erossa kahdesti yhden yön. Ensimmäisen kerran puolitoistavuotiaana ja toisen kerran kaksivuotiaana. Sellaisia vuorokausia onkin sitten enemmän, että toinen vanhemmista on ollut poissa, mutta niillä nyt ei liene suurta merkitystä kenenkään kehitykselle.

Virallinen (?) suositushan lienee se, että lapsi on erossa vanhemmistaan yön per ikävuosi. Idun mummolareissu oli siihen nähden hiukan pidempi, sillä hänhän vasta täyttää kolme parin viikon päästä. Itu kuitenkin oli itse innoissaan menossa mummolaan, on ollut mummon ja papan kanssa paljon ja jopa kerhossa lörpötteli matkustavansa yksin, ilman isiä ja äitiä, ja niinpä ajattelimme että ehkäpä reissu onnistuu. Ja onnistuihan se. Pappa on taitava nukuttaja ja mummo jaksaa hyvin tohkata pienen ihmisen perässä. Koska Idulla on myös varsin laaja sanavarasto eikä hän epäröi käyttää sitä, osaa hän itsekin ohjeistaa kaitsijaansa tarvittaessa. Hiukan henkistä tukea hain toki ystävältäni, jonka lapsi teki vielä pitemmän mummolareissun vielä nuorempana. Koska siellä kokemusta pidettiin pelkästään hyvänä, päätin unhoittaa viimeisetkin epäilyt.

Muutaman kerran mummo ja pappa kysyivät Idulta onko hänellä ikävä.
"Myöhemmin," oli vastaus.
Kolmannen eroyön jälkeen Itu näytti Skypessä hiukan apealta, mutta kun emme ruvenneet asiaa voivottelemaan, niin hänkin unohti mahdollisen murheensa. Vastaanotto Jyväskylässä oli valtaisan riemukas eikä Itu edes kiukunnut mitenkään normaalia enempää, vaikka sitä hiukan etukäteen pelkäsin.

Kaikenkaikkiaan loma mummolassa tuntuu olleen oivallinen kokemus. Itseltäni vastaavat kokemukset puuttuvat täysin, sillä olin vasta viiden kun viimeinen isovanhempani kuoli. Siitäkin syystä suon Idulle mieluusti kokemuksia lomista sukulaisten seurassa.

Seuraava matka onkin jo suunnitteilla, Idulla ainakin. Sillä kun pääsimme kotiin, hän totesi:
"Mä menen yksin Tampereelle junalla."
Se ei tosin selvinnyt, kenen luo hän aikoo mennä.