Lehtikasassa

Alkanut syksy, ja oikeastaan koko kesäkin, on mennyt odottavissa tunnelmissa.
Edessä on muutto, mutta milloin ja minne, se ei ole vielä selvinnyt.
Jos kaikki palaset loksahtavat kohdilleen, lähdemme kauas, mutta se riippuu Donin työpaikasta.
Jos palaset eivät osu niin hyvin kohdilleen, pitää katse luoda johonkin toiseen suuntaan ja muuttoa sekin merkitsee.

Näistä epävarmuustekijöistä johtuen on elo ollut viime aikoina välitilassa kellumista. Mitään ei oikein viitsi aloittaa, jos lähtö tuleekin. Maallista omaisuutta on vähennetty myymällä pois kaikkea turhuutta. Blogiin kirjoittaminen on jäänyt, kun ei ole oikein keksinyt mitä kirjoittaa. Haluaisi tohkata tulevasta muutoksesta, mutta koska se on vielä kysymysmerkki, ei sitten tule sanoneeksi juuri mitään.

Idun kanssa täydellinen välitilaan hyytyminen on onneksi mahdotonta. Itu täyttää reilun kuukauden päästä kolme ja on ikänsä mukainen; touhukas, ärhäkkä, innokas ja nokkela komentajakapteeni, jolle jokainen päivä on juhla ja juhlissa täytyy pukeutua juhlalliseen rimpsumekkoon. Eilen juhlaa oli lehtikasassa riehuminen. Minäkin sain pitkästä aikaa aikaiseksi napsia valokuvia, kun ilmakin oli niin kirkas ja syys räiskyvä.

Silloin kun emme ole lehtikasassa, jatkamme odotusta ja kysymysmerkkien aukirapsuttelua.