Ajatuksia vaatteista ja KonMarista

Säännöllisin väliajoin alan tuskailemaan kotimme tavarapaljouden kanssa. Paljon kehitystä on jo tapahtunut enkä usko olevani enää samanlainen hamsteri kuin joskus aiemmin. Useimmiten en enää tunne tuskaa luopuessani tavaroista.

Halusin kuitenkin vielä vähän lisäpotkua, sillä totuus kaikesta huolimatta on, että meillä on edelleenkin ihan liikaa tavaraa. KonMarin saaminen lainaan kirjastosta ei ollutkaan ihan helppo juttu. Useamman kuukauden jouduin sitä jonottamaan, mutta en halunnut ostaa kirjaa, sillä se olisi tuntunut aatteen vastaiselta. Tällä viikolla kirja vihdoin tuli ja nyt olen lukenut siitä ehkä yhden kolmasosan. Sitten olikin pakko päästä aloittamaan. Eilen kävin läpi vaatevarastoni, joka hupeni puolella. Tänään vuorossa olivat käsilaukut.

Tässä tyhjennyksen äärellä olen tehnyt muutamia havaintoja vaatevarastostani ja päätin kirjoittaa ne ylös. Jos totta puhutaan, tuo ylläoleva lista pitäisi kiinnittää tukevasti lompakkoon, jotta sitä ehkä tulisi vilkaistua kaupan kassalla ennen maksutapahtumaa.

1. Ruskea ei yksinkertaisesti vain sovi minulle. Tai saattaa se sopiakin, mutta ei henkisesti. Minä en ole ruskea ihminen, minä olen musta ihminen. Siitä huolimatta yritän aina välillä ruskeutua. Ostan ruskeita juttuja, jotka kaupassa tuntuvat kivoilta, mutta kotona eivät ja sitten ne hautautuvat vaatekaappiin. Vihreän kanssa on vähän sama juttu, samoin sinisen, vaikka jotkin sinisen sävyt ovatkin onnistuneet luikertelemaan vaatevarastooni ja ihan käyttöön asti. Mutta se ruskea. Ei. Enää. Ikinä.

2. Liian lyhyet mekot ovat aikamoinen ongelma, kun ihmisellä on pituutta 187 senttiä. Liian paljon on niitä tullut ostettua juuri sillä perusteella, että voihan sitä pitää vaikka legginsien kanssa. Siinä vaiheessa kun suurin osa mekoista on legginsien kanssa pidettäviä, ei ole kivaa enää kellään. Uskokaa pois.

3. Huonoa materiaalia olevia vaatteitakin on tullut ostettua. Muun muassa yksi legginsien kanssa pidettävä mekko, joka on niin hiostava, ettei sitä tahdo pitää minkään kanssa. Kaupassa sekin oli olevinaan kiva, kun en pysähtynyt ajattelmaan asiaa loppuun asti.

4. Tarvitseminen onkin aika kinkkinen juttu, sillä mitä sitä nyt ihminen ylipäätään tarvitsee? Ei kovin montaa vaatetta ainakaan. KonMarin oppien mukaistahan tarpeellisuuden miettiminen ei taida olla (ainakaan sitä ei ole mainittu siinä kirjan ensimmäisessä kolmanneksessa), mutta ehkä sen miettiminen vaatekaupassa voi olla hyvä juttu.

Uusi vaatevarastoni on siis aika tavalla pienempi. Ne vaatteet, jotka ennen veivät kaksi ikealipaston laatikkoa, mahtuvat nyt yhteen. Kaksi vaatehuoneen hyllyä täyttäneet vaatteet mahtuvat puolelletoista hyllylle e-rit-täin väljästi aseteltuna. Käsilaukut mahtuvat sille jäljelle jääneelle hyllynpuolikkaalle. Henkarivaatteilla on tilaa heilahdella ja luoda syyttäviä silmäyksi Donin täpötäysille vaatetursukekasoille.

Ja minä olen täysin zen siihen asti, kun siirryn eteenpäin projektissani.