Poroajelulla
Perheen nuorin lomailija onnistui tietenkin hankkimaan itselleen hirmuisen räkätaudin, mutta onneksi se ei vauhtia ole hiljentänyt pätkän vertaa. Olemme yrittäneet vihkiä häntä talviurheilun iloihin, mutta ei hän oikein ole lämmennyt. Pulkkailu on ihan tyhmää, hauskinta olisi lähteä hiihtohissillä tunturin huipulle, sinnehän kaikki muutkin menevät! Harmi vain, kun ikää (ja älliä) on vielä niin vähän, että laskettelusuksille ei ole asiaa.
Poroajelu sentään on osoittautunut kiinnostavaksi. Itu on päässyt poron rekeen jo kahdesti, minäkin uskaltauduin toisella kertaa mukaan. Varsin leppoisaa oli Simo-poron kyydissä, mutta kaikkein hauskinta oli syöttää jäkälää aitauksen muille poroille. Itu olisi varmasti jäänyt sinne loppupäiväksi, jos olisi saanut tilaisuuden.
Huskyajeluunkin olisi Lammintuvalla ollut mahdollisuus, mutta jätimme sen väliin. Pitäähän sitä olla seuraaviksikin vuosiksi jotain tekemistä, jos tämä talvilomaperinteemme vielä jatkuu.
Luulin ensin, että olette olleet Nallikarin Talvikylässä. Eräs tuttavani vinkkasi meille juuri, että sielläkin olisi nyt tarjolla poro- ja huskyajelua lapsille.
VastaaPoistaHeh, eipä ole tullut mieleen, että Nallikarissakin voisi jotain tuommoista olla. Onnistun jotenkin niin hyvin elämään kaikkien paikallisten tapahtumatietojen ulkopuolella. :D
PoistaTeillähän on ollut kiva loma, voin vain kuvitella pienen poro ihastuksen. Olen sun blogissa ihka eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.
VastaaPoistaOi ihanaa, ollos lämpimästi tervetullut uusi lukija! Minäpä menen vastavierailulle. :)
PoistaJa loma oli tosiaan kiva, liian lyhyt vain. Mutta niinhän ne aina. :)