Yhdet vielä
Erehdyin laulamaan Idun joululahjapororepun innoittamana Petteri
Punakuonoa. Se oli virhe.
Kolmannen laulukerran jälkeen käytiin keskustelu:
"Äiti ei jaksa enää laulaa!"
"Yksi vain!" Pyyntöä tehostettiin luonnollisesti terhakkaalla etusormen ojennuksella.
"Lauletaan jotain muuta."
"Joo."
"Mitä lauletaan? Onko sulla joku laulu mielessä?"
"Porolaulu!"
Kolmannen laulukerran jälkeen käytiin keskustelu:
"Äiti ei jaksa enää laulaa!"
"Yksi vain!" Pyyntöä tehostettiin luonnollisesti terhakkaalla etusormen ojennuksella.
"Lauletaan jotain muuta."
"Joo."
"Mitä lauletaan? Onko sulla joku laulu mielessä?"
"Porolaulu!"
Viiden Petteri Punakuonon jälkeen oli pakko hakea cd-soitin ja Soivan Siilin levy.
Lapset ja tuo toisto. Samaa satua luetaan uudestaan ja uudestaan. Ja samat laulut ja runot. Niin tuttua ja turvallista ja välillä aika puuduttavaa, mutta ei lasten mielestä.
VastaaPoistaNiinhän se taitaa olla. Ja sinällään ihan kätevääkin, kun riittää ne pari biisiä eikä tartte osata koko Suuri toivelaulukirja -sarjaa ulkoa... :)
Poista