Meidän pieni palleroinen ihmistaimemme on jossain välissä ehtinyt jo viiden kuukauden korkeaan ikään. Pieni ja palleroinen hän on edelleen, mutta myös varsin touhukas ja tomera. Vatsalleen kääntyminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä ja ärtymys siitä, että matka tyssää siihen kääntymiseen, on suurta. Erinäisiä soseita Itu syö vaihtelevalla tahdilla. Välillä eniten taitaa kiukuttaa se, että henkilökunta on niin hidasta lapioimaan ruokaa suuhun.
Mummo ja pappa tulivat taas viikonloppuna tervehtimään menninkäistä ja pappa tuurasi minua vauvauinnilla, kun en viitsinyt lähteä sinne flunssaa levittämään. Koska mummo lähti myös mukaan uimamaisterin suoritusta seuraamaan, sain minä olla hetken aikaa yksin kotona. Edellisestä kerrasta onkin jo se viisi kuukautta aikaa.
Mummon tekemästä omenahillosta leivoin toscakakun, ohje löytyi
Prinsessakeittiöstä.
Ihana ja herkkä kuva teistä ♥. Ja muutenkin mukavia tunnelmakuvia!
VastaaPoistaKiitos! Yhteiskuvasta kiitokset menevät Donille. :)
Poista<3
VastaaPoistaJa ooh, omaa aikaa!!! :-)
No sanopa muuta! En heti ees tajunnut millaisesta harvinaisuudesta on kyse kun jäin yksin kotiin. :)
PoistaTodella hellyttävä kuva. Olisi ollut kivaa olla mukana :)
VastaaPoistaMuutama viikko vielä.... :)
Poista