Kirsikkapuiston sisustusblogi
Kun muutimme tähän uuteen asuntoon, suunnittelin ryhtyväni oikeaksi sisustusbloggaajaksi (no en kylläkään ihan tosissani). Ottavani hienoja yksityiskohtakuvia nerokkaista sisustusratkaisuistamme. Hyödyntäväni keväistä tanskanvalkoista valoa ja stailaavani Idun sohvatyynyihin sointuvaksi puklutahrattomaksi rusettipääksi.
Sitten tajusin kuinka paljon ahdistun lukiessani liian täydellisestä elämästä kertovia kuvauksia. Viimeinen pisara taisi olla se, kun Don pääsiäisateriaa kuvatessani tiedusteli, miksi ihmeessä maitopurkki (tai joku muu vastaava arkisuus) pitää aina poistaa kuvasta. Niin, miksi. Sen jälkeen päätin tehdä autenttisen kuvakoosteen Kirsikkapuiston nykyisestä sijainnista, peräti ennen siivouspäivää eikä sen jälkeen.
Tässä siis nerokkaita sisustusratkaisuja, keväistä valoa ja aivan varmasti puklutahrainen Itu, joka ei kylläkään näy kuvissa koska nukkuu parvekkeella vaunuissaan.
Vierashuone
...jossa kirjat ovat värijärjestyksessä hyllyssä ja pöydän virkaa lampun alla toimittaa ylimääräinen kirjahyllyn korokeosa. Rautasohvan käsinoja puolestaan toimii vaatepuuna. Dissainia huoneeseen tuo Erik Bruunin omakätisesti signeeraama käpykortti.
Vauvan huone
...jossa ei vielä asu vauva vaan pyykkiteline, usein jopa kaksi. Tekstit verkkohyllyn reunaan (isiä avittamaan) on kirjoitettu tyylikkäästi käsin, koska kukaan ei vieläkään ole saanut ostettua uutta Dymoa. Keinuhepo on Donin vanha ja odottelee, että Itu hiukan kasvaa.
Makuuhuone
...jossa me kaikki nukumme ja josta löytyy myös vaipanvaihtopiste. Vaippaa vaihdetaan usein toki myös sohvalla tai lattialla. Riippuen siitä, missä vaihdettava vaippa kulloinkin sattuu liikuskelemaan. Huomaa trendikkään harmaa pölykerros vauvan sängyn alla.
Olohuone ja ruokailutila
...jossa sohva on täynnä puklutahroja ja lattialta löytyy Idun oma (puklutahraisa) valtakunta. Täällä sisustusta täydentävät usein lastenvaunut ja aina valikoima pukluriepuja.
Keittiö
..jota roskiin menevät pahvit yrittävät valloittaa ja josta löytyy minua ehkäpä eniten ilahduttava sisustuksellinen yksityiskohta, eli purkkiasetelma.
Sitten tajusin kuinka paljon ahdistun lukiessani liian täydellisestä elämästä kertovia kuvauksia. Viimeinen pisara taisi olla se, kun Don pääsiäisateriaa kuvatessani tiedusteli, miksi ihmeessä maitopurkki (tai joku muu vastaava arkisuus) pitää aina poistaa kuvasta. Niin, miksi. Sen jälkeen päätin tehdä autenttisen kuvakoosteen Kirsikkapuiston nykyisestä sijainnista, peräti ennen siivouspäivää eikä sen jälkeen.
Tässä siis nerokkaita sisustusratkaisuja, keväistä valoa ja aivan varmasti puklutahrainen Itu, joka ei kylläkään näy kuvissa koska nukkuu parvekkeella vaunuissaan.
Vierashuone
...jossa kirjat ovat värijärjestyksessä hyllyssä ja pöydän virkaa lampun alla toimittaa ylimääräinen kirjahyllyn korokeosa. Rautasohvan käsinoja puolestaan toimii vaatepuuna. Dissainia huoneeseen tuo Erik Bruunin omakätisesti signeeraama käpykortti.
...jossa ei vielä asu vauva vaan pyykkiteline, usein jopa kaksi. Tekstit verkkohyllyn reunaan (isiä avittamaan) on kirjoitettu tyylikkäästi käsin, koska kukaan ei vieläkään ole saanut ostettua uutta Dymoa. Keinuhepo on Donin vanha ja odottelee, että Itu hiukan kasvaa.
...jossa me kaikki nukumme ja josta löytyy myös vaipanvaihtopiste. Vaippaa vaihdetaan usein toki myös sohvalla tai lattialla. Riippuen siitä, missä vaihdettava vaippa kulloinkin sattuu liikuskelemaan. Huomaa trendikkään harmaa pölykerros vauvan sängyn alla.
...jossa sohva on täynnä puklutahroja ja lattialta löytyy Idun oma (puklutahraisa) valtakunta. Täällä sisustusta täydentävät usein lastenvaunut ja aina valikoima pukluriepuja.
..jota roskiin menevät pahvit yrittävät valloittaa ja josta löytyy minua ehkäpä eniten ilahduttava sisustuksellinen yksityiskohta, eli purkkiasetelma.
(Noh, en tiedä tuliko yksi kommentti jo, kun julkaisuvaiheessa tämä päätti heittää ulos bloggerista. Mutta jos ei tullut, niin jotain seuraavan suuntaista halusin sanoa:)
VastaaPoistaTiesitkös, sinulla on hirvittävän viehättävä koti! Kaikkine puklutahroineen päivineen. Itsekin pitäisi päästä eroon liiasta perfektionismista. (En myönnä hermostuneeni pirtelöstä olkisella pöytätabletilla...) Välillä on ihan kiva pyrkiä siihen, että ympärillä näyttäisi sisustuslehdeltä. Jos sitä voisi pyrkiä ilman hampaiden kiristelyä, niin olis tosi kiva! (:
Voi kiitos kauniista sanoistasi!
PoistaKyllä toki elämässä pitää sisustuslehteäkin olla, se on ihan totta. Mutta siinä vaiheessa tosiaan ainakin itse yritän luovuttaa, jos alkaa liiaksi hampaita kiristää. Toisaalta taas olisi ihan hienoa, jos joku vaikkapa imuroisi täällä vähän useammin... :)
Upeat kuvat ja ihana asunto : ) Asenteesta puhumattakaan : D
VastaaPoistaONNEA UUTEEN KOTIIN!!
Heh, kiitos kiitos! :)
PoistaKiva koti ja ota siivoamiset mullekin uudella asenteella: Siivota pitää sitten, kun tuloksen selvästi näkee! Ei siis mitään turhan jynssäämistä. Itselläni oli huomattavan törkeässä kunnossa olohuone, kun oli remontti ja loma ja pöly ja kaikenlainen pikkupurtava oli kasautunut olkkarin lattialle...olisi pitänyt ottaa kuva näin jälkeenpäin ajatellen! Onko vanha asunto myyty jo?
VastaaPoistaVanha asunto on valitettavasti edelleen meidän, mutta ehkäpä siitä vielä päästään eroon.
PoistaMikään siivousnysvääjä en ole onneksi koskaan ollut, vaikka välillä saankin (hyvin lyhyitä) siivouspuuskia. Kai mussa edelleen on vaikutteita siltä ajalta kun siivosin työkseni, enkä halunnut tuoda töitä kotiin... :)
Olet siis pitäytynyt värikoodatussa kirjahyllyssä. Teillä on kaunista ja kivoja värejä. Ei tuon siistimpää tarvitse arkena juuri ollakaan.
VastaaPoistaMinusta olisi hauska nähdä se maitopurkki siinä juhlapöydässä. Siinä näkisi kivasti sellaista arjen historiaa omissa kuvissa.
Arjen historia on kyllä totta. Kymmenen vuoden päästä olisi varmasti hauska nähdä millaisia maitopurkkeja ennen on ollut.
PoistaVärikoodattu kirjahylly on toistaiseksi toiminut, sillä aika hyvin ole löytänyt sieltä sen mitä olen etsinytkin. Tuolla tavalla se myös näyttää paljon siistimmältä kuin kategorioittain.