Muutama kysymys
Jos tämä kaksitoista päivää kestänyt äitiys on jotain opettanut niin ainakin sen, että lisääntyminen saa ihmisessä aikaan uuden kyselyiän. Ja että niiden kysymysten määrä on vähintäänkin rajaton.
Nukkuuko lapsi liikaa vai liian vähän? Syökö se tarpeeksi? Tai mitä jos se syö liikaa? Pitääkö se herättää syömään vai antaa nukkua silloin kun nukkuu? Kun se huutaa niin miksi se huutaa? Jos se ei huuda, miksei se huuda? Jos sille antaa tutin, onko se pilalla? Jos sille ei anna tuttia, pitääkö se äitiä tuttina? Tai meneekö se pilalle korvikemaidosta? Mitä jos sillä on kuuma/kylmä/märkä vaippa/vaippa huonosti/eksistentiaalinen ahdistus?
Ja miten näistä kaikista kysymyksistä selvittiin ennen intternettiä ja Googlea?
Nukkuuko lapsi liikaa vai liian vähän? Syökö se tarpeeksi? Tai mitä jos se syö liikaa? Pitääkö se herättää syömään vai antaa nukkua silloin kun nukkuu? Kun se huutaa niin miksi se huutaa? Jos se ei huuda, miksei se huuda? Jos sille antaa tutin, onko se pilalla? Jos sille ei anna tuttia, pitääkö se äitiä tuttina? Tai meneekö se pilalle korvikemaidosta? Mitä jos sillä on kuuma/kylmä/märkä vaippa/vaippa huonosti/eksistentiaalinen ahdistus?
Ja miten näistä kaikista kysymyksistä selvittiin ennen intternettiä ja Googlea?
Moi! Itselläni jo kolmas lapsi ja jo 2,5kk. Edelleen näiden samojen kysymysten kanssa painin. Mutta jos ei painon kanssa ole ollut ongelmia eli ei ole ollut alle 3kg syntyessään tai paino pudonnut reilusti syntymän jälkeen, niin anna nukkua :) Muihin etsin vieläkin vastauksia ;) Niin tosiaan vielä... tämä 2,5kk lapsi ei syö tuttia, joten huomaa, että nännin päät paukkuu :( Eikä mene pilalle korvikkeesta... Tai sitten se näkyy vasta vuosien päästä...
VastaaPoistaLohdullista tässä on tosiaan se, että huomaa ettei ole näiden ihmetysten kanssa yksin. :) Meillä paino on noussut kuulema ihan oppikirjan mukaan ja tyttönen on muutenkin hyvin tomera. Joten kai sitä pitäisi vaan luottaa, että se saa ihan kelvollista hoitoa.
PoistaKipeät nännit on muuten yksi elämän veemäisimmistä asioista. :\
Ei. Kyllä. Kyllä sen huomaa. Anna nukkua. Märkä, nälkä, ikävä, muuten vaan. Kuiva, täynnä, sylissä, muuten vaan. Ei. Ehkä. Ei. Vähennä vaatetta/lisää vaatetta/vaihda vaippa/vaihda vaan se vaippa/vaihda vaippa. Ei selvittykään, kaikki tulla tuputtivat neuvoinensa, kun jotain pientä kysyi.
VastaaPoistaVauva-aika on muuten vielä helppoa. Ja sitä tulee helposti ikävä. Haleja!
Kiitos vastauksista! Luotan suhun ja syytän myös, jos joku menee pieleen. ;)
PoistaJust nyt en kyllä osaa kuvitella kaipaavani vauva-aikaa, paitsi siinä mielessä, että lapsi ei ehkä (toivottavasti) koko ikäänsä näytä pulleaposkiselta menninkäiseltä.
Hei Tuhannesti Onnea ja Prinsessa Idulle terveisiä, että Tervetuloa Maailmaan!
VastaaPoistaKaikkiin kysymyksiin tiedät jo vastauksen, sillä se on se, minkä TUNNET itse oikeaksi. Epävarmoissa tilanteissa ja isoissa päätöksissä voi konsultoida lapsen isää. Ja jos jotain et tiedä, se kyllä aukeaa sitten kun on sen aika ja tarvis! Ihanaa äitiyttä, nauti!! :-)
Kiitos onnitteluista ja terveisistä! :)
PoistaTuota isäkonsultaatiota tulee käytettyä aika usein, mutta onneksi lapsella on niin loistava isä. Oma mieli kun tuntuu muuttuvan vähintään kahdesti päivässä. :)
:-D kyllä niihin kysymyksiin itse oppii vastaukset. Ja ootappa vaan kun pääset kunnolla ihmisten ilmoille, sitten niitä kysymyksiä (ja neuvoja) tulee joka tuutista. Aivan tuikituntemattomiltakin. Siinä sitä onkin kestämistä. :-)
VastaaPoistaTsemppiä ja ihanaa pikkuvauva-aikaa! Oi niitä aikoja...
Ps. Se kyselyikä muuten vaan lisääntyy, mutta ollaan tultu siihen tulokseen, että maalaisjärjellä pääsee yllättävän pitkälle. Nimim. Miksei se nuku? Miten se taas nukkuu? :-)
Paha vaan, kun tuntuu että maalaisjärkikin on välillä kateissa... Noh, ehkä se jossain vaiheessa palaa. :) Satunnaisten vastaantulijoiden neuvot toivon osaavani ohittaa. Mutta katsotaan miten sitten todellisuudessa käy.
Poistavoi te ihana nuoriso:) kyllä ne aikuisiksi kasvaa, tuli todistetuksi...
VastaaPoistaTerv. nimim. "vanha nainen"
ps. tsemppiä vauvailun ihmeelliseen maailmaan
Niinpä... Onhan sitä itsekin kutakuinkin järkeväksi aikuiseksi kasvanut. :D
PoistaMusta oli taas mukavaa, kun ihmiset kertoivat omia kokemuksia ja antoivat neuvoja. Itsehän saa sitten päättää, mitä niistä noudattaa tai noudattaako mitään. Kunhan lupaa olla syylistämättä itseään, kun ei joitain neuvoja tai tapoja ota omakseen. Tunsin olevani kanssa niin hukassa ja ihmettelinkin, että miten ne uskalsivat päästää meidät sairaalasta yksin kotiin, enhän minä osaa vauvaa hoitaa. Mutta kummasti vaan toinen syntymäpäivä lähestyy ja ihan hyvä lapsikansalainen pojasta on tullut. Tekemällä oppii. Mutta sitä isän konsultointia tekisin varoen, miehiltä tuntuu puuttuvan jokin vaisto, ne käyttävät enemmän aivoja (joka on yliarvostettua). Tunteella tosiaan pääsi pitkälle.
VastaaPoistaJa mitä tulee kipeisiin nänneihin, rintakumit. Niitä saa melkein joka marketista ja ainakin mulla auttoi miljoonasti. Sekä se lampaanrasva, mitä myös saa joka marketista.
Eli tässä minulta muutama neuvo neuvojen mereen pisaraksi. Mutta nämähän ovat vain minun mielipiteitä.
Rintakumit ja lanoliini tuli onneksi hankittua jo ennen syntymää, pikkuhiljaa alkaa (ehkä) kipeys helpottamaan. Tuota samaa minäkin sanoin kun sairaalasta lähdettiin, että ihan oikeastiko ne antavat tämän meille mukaan. Mutta eipä vaan kukaan tullut Itua ovella pois nappaamaan.
PoistaToistaiseksi isäkonsultaatio on tosiaan toiminut meillä hyvin ja on tuntunut, että järjen äänestä ei pahemmin haittaa ole ollut. Katsotaan muuttuuko tilanne.
Muistaakseni kyselin omalta äidiltä joskus jotain. Se ei tietenkään ole kaikille mahdollista. Kerran lapsella oli aivan vauvana korvan takana punoittava alue ja olin hyvin huolissani. Kyselin äidiltä, että entäs jos lapsi alkaa mädäntyä kokonaan. Silloin äitiä nauratti ja nyt naurattaa minuakin.
VastaaPoistaVakkarilukija
Tuollaisia vähän absurdeja kysymyksiä on tainnut tulla täälläkin jo välillä pohdittua. :)
PoistaLuota itseesi. Kaikki menee ihan hyvin. Lapsi selviää kyllä pienistä ja vähän isommistakin virheistäsi. Se on tullut tässä viiden kuukauden aikana opittua. :) Loppupeleissä kokeilemalla selviää tosi pitkälle.
VastaaPoistaViikko sitten ystävänikin kysyi, miten tiesin laittaa lapsen kyljelleen, peitto halaukseen ja tutin suuhun, kun toinen oli aikansa huutanut. Totesin, että jos on aiemmin kokeillut lähes kaiken, niin kyllä sieltä joku keino löytyy, joka toimii. :)
Ja nauti! Pienet kasvavat tässä vaiheessa niin nopeasti. Tuntuu, että juuri päästiin Tyksistä pois (päästivätkin vielä?!) ja nyt se on jo yli kuukauden syönyt soseita..