tiistai 19. tammikuuta 2016

Valo

Minulla on 46 sivua gradua. Juuri nyt tähtään määrään, en laatuun. Enkä uskalla lukea mitä olen sinne aiemmin kirjoittanut. Jos niin teen, alkaa huimata ja kaikki pysähtyy.

Minulla on toiminimi. Toistaiseksi paperilla ja päässä ja kaupparekisterissä. Jos pysähdyn ajattelemaan sitä liikaa, alkaa huimata.

Minulla on syvälle juurtunut kammo marraskuuta kohtaan. Pitkitän olohuoneen jouluverhojen poisvaihtamista, etten näkisi taas niitä verhoja, jotka olivat ikkunassa Sinä Päivänä Kun Äiti Kuoli.

Mutta onneksi on valo. Se venyy ja vanuu ja levittäytyy pitemmälle päivään. Blokkaa mustan marraskuisen sateen ja työntää sen takaisin omalle paikalleen. Valo, joka aamulla tuntuu hiipivän näkösälle hyvin hiljaa, mutta vastaavasti iltapäivällä poistuu maleksien.

Valo, jonka avulla saan asiat tapahtumaan.

10 kommenttia:

  1. Kirsikka älä pelkää! Käsitin että visuaalisella puolella olet joten mieleen juolahtaa miksi visuaalinen gradu tulee kirjoittaa :D eikö voisi piirtää :)

    Tsemppiä kevääseen sinulle ja onnea toiminimelle - voi ku ittekki uskaltaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Meeri aivan oikeassa, gradun voisi tehdä toisinkin. Mutta koska edellinen lopputyöni oli visuaalinen, halusin tällä kertaa kirjoittaa kun kerran siinä(kin) olen hyvä. Olen tosin saattanut katua sitä pari kertaa... :)

      Kiitos tsempistä ja onnesta, niitä tarvitaan! Monta vuotta meni mullakin, että uskalsin mutta nyt se on perustettu. Pitäisi vielä saada toimimaan... :)

      Poista
  2. Toivoisin, että tästä voisi olla sinulle apua, sitten marraskuussa:
    Minulla oli kammo tammikuun 25. päivää kohtaan. Että kun tulee vuosi äidin kuolemasta, hajoanko atomeiksi vai selviänkö. Erinäisistä tilanteista johtuen käytettävissäni oli ammattiapua, ja yhdessä teimme suunnitelman. Suunnitelman vuosipäiväksi. Että kenet kutsun seuraksi; mitä tehdä, jos romahdus tulee; ja mitä sitten, jos en hajoakaan. Koska sitä päivää ei voinutkaan viettää korjaamalla sohvaa tai tapetoimalla makuuhuonetta, niin kuin pääsiäisestä ja juhannuksesta oli selvitty. Se päivä, vuosipäivä pelotti ihan hulluna. Mutta kun oli suunnitelma, pelko oli käsiteltävissä. Siitä tuli puhuttua etukäteen, sanoitettua pelkoa ja pyöriteltyä. Niin minä selvisin. Ja viikon päästä siitä on jo kolme vuotta. Nyt selviän sillä tiedolla, että selvisin edellisinäkin vuosina.
    Olkaamme kiitollisia valosta! Voimia ja kärsivällisyyttä oikeisiin hetkiin, lupaa rötvähtää suremaan sitten toisina hetkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos tästä! Tällä hetkellä vuosipäivä ei pelota, enemmänkin se marraskuun pimeys. Mutta tilannehan ehtii muuttua vielä monta kertaa. Eikä tuollainen suunnitelman teko kuulosta ollenkaan huonolta idealta.

      Voimia ja valoa sinullekin, 25. päivänä ja toki muulloinkin!

      Poista
  3. Marraskuussa voi mennä vaikka Pattijoelle. Siellä on lämmintä, mutta ei optima kohe bambinoille.

    VastaaPoista
  4. Onnea toiminimelle, kuulostaa oikein jännittävältä, jonkun uuden alulta.
    Ja tuo gradu, se on aikamoista tuskaa, mutta ihan varmasti siitäkin selviät kunnialla. Voimia siis siihen urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta! En ole varma kummassa sitä enemmän tarvitaan, toiminimessä vai gradussa. :)

      Poista

Sana on vapaa.