Kempeleenlahden luontopolulla

Aamulla pakattiin reppuihin istuinaluset, lämmintä mehua, kaapista löytyvää pientä naposteltavaa ja lähdettiin retkelle. Olimmekin jo heti yhdeksän jälkeen Kempeleenlahden luontopolun parkkipaikalla.

Hoo viipotti tiehensä pitkospuita pitkin ja Pöökin lähti taivaltamaan yllättävän pontevasti. Lintutorni oli jo näköetäisyydellä kun iski känkkäränkkä ja pienin retkeilijä heittäytyi lumeen makaamaan. Minä palasin autolle hakemaan pulkan, jota ei luonnollisesti koskaan tarvittu...

Lintutornissa ehdimme sopivasti juoda mehut ja syödä eväät ennen kuin alkoi tuulla ja pikkuväki valittaa kylmää. Yhden hiihtäjän näimme meren jäällä, mutta siihenkin ihmiskontaktiin oli monta kymmentä metriä matkaa. Se minua nimittäin etukäteen vähän pohditutti, että miten paljon tungosta aurinkoinen pakkaspäivä saa aikaiseksi. Oli selvästikin hyvä veto olla liikkeellä niin aikaisin, vaikka aamuinen reippaus on melko lailla luonteenvastaista minulle.

Kempeleenlahden luontopolulla on mittaa noin kilometri. Se tuntui olevan juuri passeli kävelymatka ajoittain vastahankaiselle kaksivuotiaalle. Ihan kaikkea energiaa ei reitti edes vienyt, sitä riitti leikkeihin parkkipaikallakin. Luulen, että olimme myös sikäli hyvään aikaan liikkeellä, että luonto on vielä sen verran nukuksissa, ettei kaksi mölyävää pikkuihmistä (toivottavasti) kauheasti esimerkiksi lintuja häirinnyt.