Me söimme keltaista lunta
Tänään sitten semmoisia kutsuja vietimme. Mukana oli kolme tuttua rouvaa ja yksi tutuntuttu, enemmänkin olisi voinut olla, mutta en rohjennut heti järjestää mitään avointa Facebook-tapahtumaa. Kaikilla oli kätevästi pienempiä lapsia kuin minulla, joten kiusausta tehdä omia hankintoja ei tullut. Mikään suunnaton kato omassa vaatevarastossani ei käynyt, mutta kun oli muuten niin mukavaa, niin eipä tuo haitannut. Pääsin myös toteuttamaan itseäni leipomisen suhteen, sillä tokihan kutsuilla täytyy kahvit juoda. Vaahtokarkkipintainen mutakakkutyyppinen herkku tosin meni jo ällömakeuden puolelle.
Ja se keltainen lumi, se oli yhden rouvan tuomaa tyrnijäädykettä, joka tarjoiltiin taiteellisen lysähtäneessä muodossa.
Olipa hauska idea! Se kyllä kieltämättä on yllättänyt, miten paljon varastotilaa tarvitsisi, kun on pieni lapsi. Meillä pyörii nurkissa ties kuinka monta laatikollista "kirppikselle menevää" tavaraa, mikä ei todennäköisesti kuitenkaan ikinä sinne asti pääse, koska se on muka niin vaikeaa.
VastaaPoistaOlin itsekin ihan yllättynyt omasta kekseliäisyydestäni. :) Noita vauvan vaatteita olen jonkin verran saanut muutenkin kierrätettyä, mutta niitä "kirpparille meneviä" tavarakasoja löytyy siitäkin huolimatta... Ehkä pitäisi Siivouspäivänä ryhdistäytyä.
PoistaOi oi oi, mitä herkkua tuo suklaa-asia on?
VastaaPoistaSuklaa-asia oli (ihme kyllä) omaan makuuni turhankin makeaa eikä oikein muutenkaan iskenyt, vaikka aika sievältä näyttääkin. Kyseessä on Mississippi Mud Cake, jonka ohjeen löysin Unelmien talo ja koti -lehden numerosta 2/2015.
PoistaMahtava idea tuollaiset kutsut! Se tosin vaatii sen, että on eri kokoisia ja ikäisiä lapsia messissä. Paras tai huonoin tuuri on sillä, jonka lapsi on kaikista isoin.
VastaaPoistaNimenomaan. Minähän olin vain itsekäs ja halusin päästä omista rievuistani eroon, joten se ei tosiaan haitannut, vaikka tarjolla ei Idulle sopivaa vaatetta ollutkaan. :) Olisi kyllä ihan hauska kokeilla tätä uudelleen vaikka isommalla porukalla.
Poista