Kuurankukkia ja tilhiparvia
Hän on jo henkilö, jolla on oma selkeä luonne.
Hän tekee mitä tahtoo, eikä ole enää tahdoton pötkylä, jota kannellaan minne sattuu.
Hän vitsailee, omalla sanattomalla tavallaan, ja hekottaa katketakseen, kun häntä viihdyttää.
Hän osoittaa tuhannesti päivässä tavaroita ja tahtoo tietää mitä ne ovat.
Hän malttaa istua syöttötuolissaan maitopullon kanssa sen aikaa, kun äiti käy parvekkeella kuvaamassa kuurankukkia ja haloa.
Hän kiinnostuu ikkunansa takana mellastavasta tilhiparvesta ja kyyköttää pitkän aikaa sylissä katselemassa niitä. Paukuttaa kämmenellään lasia ja ihmettelee, kun tilhet karkaavat pois.
Tilhi on kaunis lintu. Upeita kuvia olet saanut, lapsen kanssa ;) Niin lapsista löytyy monenlaista ihmettä, niin kivaa kuin vähemmän kivaa. Ja Itulainen oppii koko ajan uutta, kehittyy päivä päivältä. Hienoa että istui maltillisesti tuolissaan , kun kävit kuvan napsasemassa.
VastaaPoistaEn ees tiennyt, että tilhissä on kaikkia tommoisia värejä ennen kuin otin kuvia. :D
PoistaIhania tilhikuvia! Täällä Turussa en ole niitä aikoihin nähnyt.
VastaaPoistaJa kyllä tosiaan, kun lapsi täyttää vuoden niin yhtäkkiä hänestä kuoriutuu sellainen oikea ihminen, jonka kanssa voi jo alkeellisesti seurustella. Ihana nähdä kaikki se oppimisen määrä ja haltioituminen, kun joku taito alkaa olla hallussa.
Tilhi on tosiaan yllättävän kaunis lintu. Kun nyt pääsin lähemmin heitä katsomaan. :)
PoistaTuommoinen vuosikas osaa kyllä aika usein yllättää. Itse on jotenkin sopeutunut siihen, että hän on tietynlainen ja osaa tiettyjä asioita. Sitten yks kaks onkin tullut joku uusi taito. Hyvin jännää, monin tavoin. :)