Suuri taiteilija ja nero
Itu on aloittanut valmentautumisen Suureksi Taiteilijaksi. Jonain päivänä hän vielä kaikkien kuuluisuuksien tavoin matkustaa Pariisiin hakemaan vaikutteita, mutta tänään matkamme vei vain Oulun taidemuseolle värikylpyyn. Pari viikkoa sitten oli ensimmäinen taiteilutuokio ja silloin taiteilijamme kävi syömässä naapurin mustikat. Mitäs oli niin pieni, ettei itse hoksannut sitä tehdä!
Tänään koimme herkän äiti-lapsi -hetken, kun taiteilija kesken luomisen päätti kavuta päälleni roikkumaan kaula-aukossani. Erityisen herkäksi hetken teki taiteilijan äärimmäisen persiljainen ja ruispuuroinen habitus. Tai ehkäpä minä olinkin osa hänen performatiivista tilataideteostaan!
Kyllä. Lapsemme on nero.
Tänään koimme herkän äiti-lapsi -hetken, kun taiteilija kesken luomisen päätti kavuta päälleni roikkumaan kaula-aukossani. Erityisen herkäksi hetken teki taiteilijan äärimmäisen persiljainen ja ruispuuroinen habitus. Tai ehkäpä minä olinkin osa hänen performatiivista tilataideteostaan!
Kyllä. Lapsemme on nero.
Ihana. <3 On se kyllä uskomatonta, millainen nero jokainen lapsi äidilleen on! Itse esittelin taannoin tyttäreni mainoskirjekuoreen piirtämää, uskomattoman hienoa ja pikkutarkkaa sotkua, mutta ystäväni ilme paljasti, ettei hän ihan ymmärtänyt tätä selvää lahjakkuutta.
VastaaPoistaHeh, kaikki eivät vaan ole yhtä hyviä bongaamaan lahjakkuuksia. :)
PoistaMutta kyllä mäkin joskus tuskailen, että pitääkö sitten säästää jokainen vauvan tuhraama sotkupaperi, että voi myöhemmin katsella mistä on lähetty liikkeelle. Jos nimittäin yhtään äitiinsä tulee, niin niitä piirustuksia kertyy "pieni" kasa...
Hyvin luultavaa on, että olit osa hänen taideteostaan ja jos kerran taidetta tehdään ruoan kanssa, niin kyllä siinä sitten täytyy vähän äidin rinnuksissa käydä välillä roikkumassakin. Siellähän sitä ruokaa on....
VastaaPoistaSehän tässä hassuinta onkin, että Itu on rinnuksista saanut ruokaa viimeksi seitsemän kuukautta sitten... Mutta nähtävästi hän koki, että olin sovelias maalausalusta kaikesta huolimatta. :)
PoistaVaikka lapseni onkin kiistatta nero, olen itse heittänyt värikylvyissä syntyneet pois. Ja minulla on taipumus säilöä papetis.
VastaaPoistaEilinen (paperille päätynyt) teos oli ainakin aika väritön, joten voihan noidenkin kohtalona olla poisheitto. Jos raaskin. Koska olen myös paperihamsteri ja ehkä sen takia ei tule itsekään piirreltyä, että sitten niitäkin joutuisi säilyttämään...
Poista