Uusi harrastukseni
Tälleen kesällä kun ei ihmisellä muuta tekemistä ole, niin olen aloittanut uuden harrastuksen.
Nimittäinreklamoinnin asiakaspalautteen antamisen.
Toistaiseksi olen antanut palautetta pullotuteista (tuttipullon mukana oli väärä), vessapaperista (pakkauksen kantohihna katkennut kahdesti), äidinmaidonkorvikkeesta (huono aukaisusysteemi) ja verkkokaupasta (typerä filtteröintimahdollisuus). Kovasti näyttää siltä, että seuraava palaute lähtee erääseen ruotsalaiseen huonekaluliikkeeseen, jonka verkkokaupan tilausseuranta on hanurista. Mielelläni reklamoisin myös edesmenneelle suomalaiselle kännykkävalmistajalle siitä, että puhelimeni kosketusnäytön lasi on rikki. Mutta en kai voi, koska tipautin luurin itse lattialle.
Mutta olen minä antanut iloistakin palautetta.
Toissapäivänä (kun kaksi oikeanlaista pullotuttia tuli) ovikello soi puolenpäivän maissa. Siellä seisoi nuori postinkantajanainen, joka ojensi minulle postit suoraan käteen. Olin niin järkyttynyt, etten tiedä hoksasinko edes kiittää. Normaali protokollahan tuntuu olevan se, että postinkantaja automaattisesti jättää sen "teille on isokokoinen kirje, joka ei mahtunut postiluukusta (enkä mä jaksanut mitään ovikelloja soitella), voitte hakea sen postista" -lapun.
Kun lopulta toivuin järkytyksestä, oli pakko laittaa postillekin palautetta.
Että kiitos vaan, tästä tuli kerrankin hyvä mieli!
Nimittäin
Toistaiseksi olen antanut palautetta pullotuteista (tuttipullon mukana oli väärä), vessapaperista (pakkauksen kantohihna katkennut kahdesti), äidinmaidonkorvikkeesta (huono aukaisusysteemi) ja verkkokaupasta (typerä filtteröintimahdollisuus). Kovasti näyttää siltä, että seuraava palaute lähtee erääseen ruotsalaiseen huonekaluliikkeeseen, jonka verkkokaupan tilausseuranta on hanurista. Mielelläni reklamoisin myös edesmenneelle suomalaiselle kännykkävalmistajalle siitä, että puhelimeni kosketusnäytön lasi on rikki. Mutta en kai voi, koska tipautin luurin itse lattialle.
Mutta olen minä antanut iloistakin palautetta.
Toissapäivänä (kun kaksi oikeanlaista pullotuttia tuli) ovikello soi puolenpäivän maissa. Siellä seisoi nuori postinkantajanainen, joka ojensi minulle postit suoraan käteen. Olin niin järkyttynyt, etten tiedä hoksasinko edes kiittää. Normaali protokollahan tuntuu olevan se, että postinkantaja automaattisesti jättää sen "teille on isokokoinen kirje, joka ei mahtunut postiluukusta (enkä mä jaksanut mitään ovikelloja soitella), voitte hakea sen postista" -lapun.
Kun lopulta toivuin järkytyksestä, oli pakko laittaa postillekin palautetta.
Että kiitos vaan, tästä tuli kerrankin hyvä mieli!
Minäkin olen harrastanut reklamointia pitkästä aikaa. Laitoin palautetta XZ-shampoosta ja hoitoaineesta, jotka aiheuttivat hillitöntä päänahan kutinaa. Olin yllättynyt, kun pyysivät lähettämään tuotteet kemistin tutkittavaksi. Odotan mielenkiinnolla, löytyykö syytä!
VastaaPoistaReklamointi pitää mielen virkeänä. :)
PoistaMutta tuohan kuulostaa aika hyvältä, että tutkivat asiaa. Eivätkä vain vastaa, että vika on sinun päässäsi. Ulko- tai sisäpuolella. :)