Nyt sitä ei pysäytä enää mikään

Itu oppi ryömimään aika tarkalleen viime sunnuntaina.

Siihen saakkaa liikuskelu oli raivoisaa yritystä, kiivasta turhautumista ja lähinnä pyörimistä oman navan ympäri. Yritys on toki raivoisaa edelleen, sillä konttaamaan pitäisi päästä. Pari horjuvaa konttausaskeltakin on tainnut tulla otettua, mutta enimmäkseen konttausasennossa vain nytkytetään pikkuvartaloa ees taas. Erityisesti käsien irrottaminen maasta taitaa hirvittää.

Toistaiseksi on ollut ihan kivaa, että Itu osaa liikuskella, vaikka vauhti ei vielä päätä huimaakaan.
Pahoin kylläkin pelkään, että tilanne tulee muuttumaan. Sen verran kovasti johdot (ja kaikki muu kielletty) tuntuvat jo nyt kiinnostavan.