Minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo ja siitä syystä otan lahjanakin vastaan mieluummin leikkokukkia. Niiden kun on tarkoituskin kuolla kohtalaisen lyhyen ajan sisällä, niin sepä ei sitten niin harmitakaan toisin kuin jonkun hyvissä käsissä äidiltä tyttärelle kestävän huonekasvin yllättävä ja pikainen menehtyminen. Koska suhteeni ruukkukasveihin on siis varsin tulenarka, olen enemmän kuin iloinen viiripäävehkamme viidestä valkoisesta kukasta. Pelkkä vehkan elossapysyminen jo useamman vuoden ajan on sekin melkoinen ihme, saati sitten, että se vielä herkesi kukkimaan noin runsaasti. Etenkin kun edellisestä
(ja ensimmäisestä) kukinnasta on vasta reilut puoli vuotta.
Lisäjännitystä Kirsikkapuiston kotihortonomin kevääseen tuo lahjaksi saatu perhosorkidea. Se kesti jo matkan Imatralta Ouluun ja on edelleen elossa. Mutta kuinka pitkään...
Mietin tätä samaa just aamulla.. mie en jotenki osaa sitoutua lahjaruukkukukkiin. Enkä kyllä muihinkaan jos totta puhutaan. Mut jotenkin noi lahjakukkien kuolema aina kirpasee sielua..
VastaaPoistaNiinpä. Se ei ihan niin paljon kirpaise, jos kuolettaa jonkin itse ostetun ruukkuheinän. Vaikka kyllä vähän suretti viimekesäinen pelargonia silti. :\
PoistaAnopin kieli om loistava kasvi meidänlaisille vihertumpeloille: vähän ku anoppi, ei lähe kulumallakaan. Eli unohda kastella monta kuukautta ja ei käy mitään :D!
VastaaPoistaHeh, anoppi oli kylässä just kun luin tämän kommentin, joten oli pakko lukea se ääneen. :D
PoistaNukkumatti tuntuu olevan toinen vihertumpeloystävällinen kasvi. Mun yksilö on kukoistanut (ja "kukoistanut") jo viitisentoista vuotta, vaikka välillä kutistuukin melko olemattomaksi. Ei varmaan ihan kiusallaan kuitenkaan kuole kokonaan. :)
Mä tykkäisin viherkasveista ja kukista, mutku meillä on noi karvaiset kauhukakarat ;) Tosi kaunis perhosorkidea ♥.
VastaaPoistaBlogissani olisi sinulle haaste :)
Oi, haaste! Kiitos!
PoistaMinä kyllä mieluummin ottaisin karvaisen kauhukakaran, kuin kasveja. Mutta allergia. Toimikoon perhosorkidea siis kissankorvikkeena. :)