Romuttunut periaate, osa 1
Sairaalan lääkärintarkastuksessa tutti annettiin lapselle ensimmäisen kerran. Muutama päivä myöhemmin kotona yksin vaippaa vaihtaessani keksin kokeilla lapsen rauhoittamista sillä.
Sehän sitten toimi.
Ja on toiminut aika monta kertaa myöhemminkin, vaikka välillä se syljetään suusta syvän paheksunnan vallassa. Monesti siitä kuitenkin pidetään kiinni ihan omin käsin, vaikka käsien toiminta onkin Itulle itselleen vielä suuri mysteeri. "Minun tutti. Et vie sitä."
Turhaa tutin käyttöä arastelet, anna mennä vaan. Parempi tuttia imeskellä kuin peukaloa! Eikä se tutista vierottaminenkaan niin vaikeaa ole. Vaatii vaan vähän luonnetta vanhemmilta ja oikeasti vaan poistaa ne tutit käytöstä. Eikä sitä aikaa vielä kannata murehtia, se on kaukana tulevaisuudessa. (Oma tytär aikanaan 2-vuotiaana antoi omat tuttinsa "Hannelen kissoille". Heitin tutit tylysti roskiin eikä niitä enää sen jälkeen ollut. Muutamia huutoja kylläkin, mutta niistähän on jo yli päästy ;))
VastaaPoistaJa onnea siis perheenlisäyksestä. Olen vaan käynyt laittamassa sydämiä postauksiisi ja unohtanut onnittelun vallan.
Kiitos! :)
PoistaKyllä tuo tutti on nykyään ihan aktiivikäytössä, paitsi tosiaan silloin kun se ei neidille kelpaa. Nyrkit, tumput ja vanhempien sormet yritetään myös saada suuhun, joten ehkä se tutti on niihin verrattuna ihan hyvä vaihtoehto. :)
Helpompi se on se tutti tyrkätä suuhun kuin itse toimia huvituttina. Meillä odotusaikana neuvolantädit kilvan varoittelivat tutin käytöstä ja kuinka ollakkaan pari viikkoa synnytyksestä oli ääni kellossa muuttunut. Poika piti minua täysin huvituttina heti syntymästään alkaen, tutti ei sitten kelvannut millään. Neuvolassa valittelin asiasta ja sieltä neuvottiin tarjoamaan tuttia ja jos ei tutti pysy suussa niin siihen tutin reunuksen päälle voi kevyesti laittaa harson että pysyy se parjattu ja kielletty tutti paremmin suussa. Mutta poika osasi jo silloin arvostaa aitoja asioita eikä se tutti kelvannut edes harson kanssa tarjoiltuna...mutta se äitin tissi kyllä kelpasi...
VastaaPoistatiinaliisa
Huh, mulla ei kyllä hermo kestäisi jatkuvaa tuttina toimimista, joten siksi on ihan hyvä että se lapselle kelpaa. Mutta niinhän se taitaa tuossakin asiassa vähän olla, että vauva tekee päätöksen. Kun olen muualtakin kuullut, että aina ei sitä tuttia huolita vaikka kuinka tyrkytettäisiin.
PoistaHöh tottakai tuttia voi käyttää. Meillä siitä luovuttiin sitten noin kaksi viiva kolmevuotiaana pienen protestoinnin kera, mutta sinnikkyys kannatti. Siitä kannattaa tosiaan luopua ennen kuin lapsi on liian iso. Meinasin jo luovuttaa, kun illat olivat hiukan hankalia, mutta kokenut tuttu lastentarhanopettaja sanoi, että kannattaa vielä sinnitellä ja onnistuihan se tutista luopuminen. Tuttia käytettiin itse asiassa vain nukahtamisvaiheessa ja se löytyi aina tyynyn alta kylvyn jälkeen. Mutta sitten kerran tyynyn alta löytyikin kiva pehmokoira. Eli Nukkumatti oli tuonut koiran tutin sijaan.
VastaaPoistaOnnea vauvan hoitoon!!
Vakkari
Tuo tuollainen tutin vaihtaminen lahjukseen kuulostaa aika toimivalta. Pitää muistaa se keino, jos ongelmia tulee. Tosin just nyt tuntuu, että johonkin tutista vierottamiseen on vielä valovuoden verran aikaa.
PoistaMinä kans liputan tutin puolesta. Tutista on paljon helpompaa vierottaa kuin peukalosta jota ei voi lapselta ottaa pois.
VastaaPoistaNo sepä. Olen kyllä yrittänyt selittää lapselle, ettei sormia kannata syödä, koska niille on käyttöä vielä myöhemmin. En tiedä onko viesti mennyt ihan perille asti. :)
PoistaEikä kaikki aina ole niin vaikeaakaan. Meillä poika ei ollut vielä kahta, kun kerran notkuivi vessassa, kun isä teki aamupesuja. Poika roikotti tuttia vessanpöntön päällä ja isä sanoi, että jos sen sinne tiputat, niin sitä ei sit enää voi käyttää ja uutta ei tule. Poika pysähtyi ja suurieleisesti pudotti tutin pönttöön ja käveli pois. Eikä sen koommin tutin perään kysellyt. Ei ollut kovin vaikea vieroitus.
VastaaPoista