Arki
Donin isyysloma päättyi ja nyt saamme viettää päivät ihan kahdestaan Idun kanssa.
Ihmistaimen kuluneet neljä elonviikkoa ovat olleetkin aikamoista lomailua. Isovanhemmat, sedät ja tädit ovat käyneet vauvaa ihmettelemässä ja postikusti on kantanut kortteja ja paketteja selkä vääränä. Siinä sivussa on sitten opeteltu tuntemaan tätä uutta tyyppiä, joka meillä asuu. Ensimmäiset kaksi viikkoa huomasin välillä (etenkin öisin puoliunessa) miettiväni, koska se lähtee takaisin omaan kotiinsa ja meidän elämämme palautuu entiselleen. Nyt väsymyksen määrän alkaessa vakiintua on tajuntaan uponnut tietoisuus siitä, että yöherättäjä on jo kotonaan... Eikä paluuta entiseen (onneksi) ole.
Ensimmäinen kahdestaan vietetty päivä sujui yllättävänkin hyvin. Kiitos siitä tosin kuuluu ystävälle, joka kävi ruokkimassa minut ja sai varmaan Idunkin olemaan hiukan vieraskorea. Tänään onkin sitten paruttu ilmavaivoja ja haluttu nukkua vain sylissä. Taidamme vihdoin ottaa sen kantoliinan kunnolla kokeiluun.
Kuulostaa oikein tyypilliseltä vauvaperheen elämältä. Nauti joka hetkestä, niistä hiukan raskaistakin, koska tämä aika on aivan ainutlaatuista.
VastaaPoistaOnnea vauvaelämään!!
Vakkari
Kaikki ei tosiaan aina tunnu niin nautinnolliselta, mutta ainutlaatuistahan tämä tosiaan on. Ja koko ajan helpompaa kun oppii ymmärtämään tuota pikkuihmistä paremmin.
PoistaMää oon sitä mieltä, että vauva-aika tulkitaan parhaaksi ajaksi jälkikäteen. Sitten, kun unohdettu kaikki se väsymys, huonoäiti-fiilikset, yösyötöt, kakkatahrojen peseminen seinistä, itkut ja parut. Sitten muutamien vuosien päästä mietitään, kuinka ihana ja suloinen lapsi silloin oli. Mutta olen Kirsikka samaa mieltä, että silloin se ei tuntunut yhtään ihanalta ja ei ainakaan nautittavalta. Mutta ehkä sillä toivotuksella kannustetaan jaksamaan ja etsimään niitä hyviäkin asioita. Ja pistämään niitä hyviä asioita mieleen, että voi seuraaville tuoreille äideille hokea sitä samaa. Kohta 2v. ja ei vieläkään ole autuas ihanuus alkanut...
VastaaPoistaTuo on varmaan totta, että se vauva-ajan ihanuus tulee jälkikäteen. Varmaan siinä vaiheessa kun lapsi on joku kirkuva uhmaikäinen ja itse katselee kuvia suloisen palleroisesta vauvasta niin se vauva-aika tuntuukin tosi ihanalta. Mutta positiivista on se, että nyt melkein viidennen viikon kohdalla tää tuntuu hetkittäin ihan kivaltakin, jos nyt ei ihan autuaalta sentään...
Poista